KIPPIS SUURIMMALLE ESIKUVALLENI

Thursday 31. October 2019 / by nadjastrange

Kaupallinen yhteistyö: Embrazen ja Indieplace



Äitini on mun suurin idolini; hän on kaikkea muuta kuin se perinteinen pullantuoksuinen kotirouva. Äiti on rohkea oman tiensä kulkija, joka on vuosien aikana herättänyt sekä ihmetystä että ihailua tyttäressään.

Äiti on näyttänyt omalla esimerkillään, ettei ole “naisten ja miesten hommia”. Stereotypioihin ja sukupuolirooleihin ei pidä alistua, vaan kenkähyllyt voi nikkaroida itsekin, monsteriautoista saa tykätä ja järjestyksenvalvojakurssin voi käydä huvin vuoksi viisikymppisenäkin.

Opin jo lapsena, että koristreeneihin voi mennä vaikka olisikin joukkueen ainut tyttö. Eikä sillä todellakaan ollut mitään väliä mitä sukupuolta ne pelikaverit tai ystävät edustivat, vaikka varsinkin lapsena kaikki tunnuttiin yleisesti eroteltavan poikien ja tyttöjen väreihin, leluihin tai harrastuksiin. Äiti (joka oli myös tosi säästeliäs hippi jo 90-luvulla) ompeli mulle rikkinäisen sateenvarjon kankaasta Batman-viitan kun mulla oli supersankarivaihe. Pikkuveli puolestaan puettiin vauvana mm. mun vanhaan vaaleanpunaiseen pipoon, koska turhahan niitä “poikien värisiä” vaatteita oli erikseen hankkia.

Äiti on näyttäytynyt mulle aina rohkeana. Hän ei varmastikaan ole itse aina tuntenut olevansa sellainen, mutta niinhän se välillä menee. Kaikilla niillä rohkeimmillakin tyypeillä on epävarmat hetkensä. He eivät vaan anna epävarmuuksien estää unelmien toteutumista!




Embrazen on Yhdysvaltalainen viinibrändi, joka on saanut inspiraationsa rohkeudesta. Brändiä kiehtoo kaikki omien alojensa uranuurtajat – naiset, jotka ovat taistelleet stereotypioita ja ennakkoluuloja vastaan.

Embrazenin etiketteihin on nostettu kunniapaikalle mm. Nellie Bly, joka matkusti yksin maailman ympäri ja oli yksi tutkivan journalismin pioneereista 1800-luvun lopussa, sekä Joséphine Baker, joka oli ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka esiintyi kansainvälisilla lavoilla samalla tehden uraauurtavaa rasisminvastaista työtä. Se ei varmastikaan ole ollut helppoa 1920-luvulla, kun se ei tunnu olevan helppoa vielä 100 vuotta myöhemminkään…

Eksyin tätä postausta kirjoittaessani tosi syvälle Wikipedian syövereihin, kun viinien etiketteihin valittujen naisten saavutukset kiinnostivat. Jos Wikipediaan uppoaminen ei kuitenkaan illanistujaisissa tunnu parhaalta idealta, niin kannattaa tsekata Living Wine Labels -sovellus, joka löytyy Google Play -kaupasta ja App Storesta. Sen avulla voi skannata Embrazen-pullon etiketin, jolloin etiketin hahmo alkaa kertomaan omaa tarinaansa. Tää on tosi hauska ohjelmanumero illanistujaisiin!

Illanistujaisista puheenollen Embrazenin viinit on tehty seurustelua varten. Näiden kanssa ei tarvitse nauttia mitään viiden ruokalajin illallista, vaan voit ihan hyvin viettää vaikka syksyistä tyttöjen iltaa kynttilänvalossa sipsipussi kainalossa. Mä oon enemmän valkkarimuija, ja siksi Embrazenin(kin) viineistä mun lemppariksi valikoitui Chardonnay-valkoviini. Kuitenkin myös Red Blend -punaviinikin on ihanan helposti lähestyttävä. Itse yhdistäisin punaviinin kanssa suklaan, villasukat ja hyvän seuran.

Ja se hyvä seurahan voi olla esimerkiksi oman elämän vahvat ihmiset, tai vaihtoehtoisesti sellaiset tyypit, jotka juuri nyt tarvitsisivat inspiroivia ja positiivisia esimerkkejä rohkeudesta.

Kenelle tai kenen kanssa sä haluaisit nostaa maljan?

Huomaathan, että alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, mutta muuten keskustelu on vapaa! Jakakaa tarinoita teidän idoleista – mä haluan inspiroitua lisää!


SYKSYN PARHAAT KIRPPISLÖYDÖT

Tuesday 29. October 2019 / by nadjastrange

Mun piti viikonloppuna ottaa asukuvat näistä kirppislöydöistäni, mutta aurinko ei tuntunut missään vaiheessa edes nousevan ja räntää satoi poikittain. Kotona keinovalossa valokuvaamisen kausi on siis virallisesti startannut!

Oon suosinut kirppiksiä jo ihan blogin alkuajoista asti, ja vanhemmat seuraajat varmasti muistavatkin sen, kun kävin ennen lähes joka viikko jollain kirppiksellä. Nyt kirppistely on huomattavasti vähentynyt, mutta toisaalta siirtynyt enemmän nettikirppistelyn puolelle.

Oon sitä mieltä, että varsinkin kauden trendijutut kannattaa metsästää kirppiksiltä uutena ostamisen sijaan. Tosin silloinkin kannattaa miettiä tarkkaan, että tarvitsetko jotain punaisia käärmeennahkakuosisia housuja oikeasti, vai käytätkö niitä vain kerran pikkujouluissa?

Mutta nyt mennään niihin syksyn ainoisiin parhaisiin kirppislöytöihin:

1. Vegaaniset matalat Dr.Martensit 70€, tori.fi

Mullahan oli matalat Martensit jo aiemmin, ja ne näkyivätkin tässä postauksessa. Noiden kuvien oton lisäksi käytin kenkiä vain kerran. Ne nimittäin repivät mun kantapäät aivan verille – siis mulla ei oo koskaan mitkään kengät olleet niin kivuliaat kuin nuo! Säilytin kenkiä kuitenkin vaatekaapin kätköissä 2 vuotta (!!!) elätellen toiveita siitä, että joskus ne eivät enää satu. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja tänä syksynä myin kengät eteenpäin ihmiselle, jolle ne toivottavasti istuivat jalkaan paremmin.

Mutta en luovuttanut matalien Martensien metsästyksen kanssa. Mä nimittäin kuulin ystävältäni, etteivät nämä vegaaniset versiot matalista jalantappajista ole yhtä kovat ja hankaavat. Ja tottahan se oli! Näiden mun kirppislöytöjen materiaali on huomattavasti aiempia pehmeämpi, ja lisäksi malli on sirompi. Ihanaa etten luovuttanut, koska nää on t ä y d e l l i s e t !

Näistä kirppishinnoistahan voi olla montaa mieltä, sillä monen periaate kirppistellessä on se, että löytö on löytö vain, jos se on tosi edullinen. Mäkin oon tavallaan samaa mieltä, mutta varsinkin laatua etsiessä uudenveroisen tuotteen hinta tuskin laskee ihan pariin euroon.

2. Musta syystakki 9€ (+ postikulut 4€), Zadaa

Kengät ja takit on mun heikkous! Mun arkityyli koostuu erilaisista mustista kaapumaisista mekoista, mutta kengillä ja takeilla saa asuihin helposti vaihtelua. Tämän takin vetoketjuyksityiskohdat on ihanan rouheat ja takki on malliltaan tyylikäs ja aikuinen. Eli aika outo valinta meikälle, mutta välillä voi esittää tyylikästä ja aikuista.


3. Musta hattu 5€ (+ postikulut 4€), Zadaa

Kirppikseltä löytynyt huopahattu on laadukas ja sopii asuun kuin asuun. Mullahan oli jo aiemmin tämän tyylinen hattu, mutta se oli jotain outoa keinokuitua. Myin vanhan hattuni työkaverilleni ja ostin sen tilalle tämän villaisen. Mulla on siis ollut tavoitteena pikkuhiljaa päivittää vaatteideni materiaaleja laadukkaampiin kirppisten avulla. Se onkin jo onnistunut tämän hatun lisäksi mm. pitkän mustan perusneuletakin kanssa, kun akryyli vaihtui villaan.

4. Vansin vyölaukku 18€, Facebook-kirppis Kallio kierrättää

Vyölaukku oli ihan rehellinen heräteostos. Oon jo jonkun aikaa haaveillut jostain musta-valko-ruudullisesta asusteesta, ja salaa jopa niistä ikonisista ruudullisista Vansin slip oneista joita kaikki käytti joskus vuonna 2004. Mutta en ole vielä täysin toipunut teini-iän emo-kaudesta, jolloin mun koko kaveriporukan pukeutuminen oli kuin suoraan The White Stripesin musavideolta. Selvästi toipumisprosessi on jo alkanut, kun vyölaukku ruutuhihnalla näyttää yhtäkkiä ihanalta!

Ootteko te tehneet viime aikoina jotain hyviä löytöjä?


“MITÄ SULLE KUULUU?”

Tuesday 22. October 2019 / by nadjastrange

Tuli vahingossa yli kuukauden postaustauko. Ihan silmänräpäyksessä on aurinkoinen syyskuu muuttunut pimeäksi ja sateiseksi lokakuuksi. Mitään ihmeellistä ei näiden viikkojen aikana ole tapahtunut, mutta oon näköjään kuluttanut vapaa-aikani poissa tietokoneen ääreltä.

Avataan nyt kuitenkin vähän kuulumisia, koska koen sen olevan sopiva tapa hiljaisuuden rikkomiseen ja normisisällön pariin palaamiseen. Heti ensimmäisenä normisisältöjen listalla on syksyn kirppislöytöjen esittely, oon nimittäin tehnyt aivan huikeita löytöjä. Mutta nyt niihin kuulumisiin:

Terveys ja harrastukset

Mulle iski noidannuoli syyskuun alussa. Se oli ensimmäinen selkävaivani ikinä, joten heti ensimmäisenä mietin, että tätäkö vanhuus on? Meneeko seuraavaksi lonkka?

Onneksi pääsin työterveyden kautta fysioterapeutille, joka sai tilannetta paljon parempaan suuntaan. Alkuun selkään sattui niin paljon, etten pystynyt edes kävelemään.

Tämä vastoinkäyminen tuli tosi ikävään aikaan, koska mulla oli roller derby -harrastuksen kanssa tosi hyvä draivi päällä. Kävin ahkerasti treeneissä ja olin asettanut itselleni uuden inspiroivan tavoitteen. Selkävaivojen myötä kuitenkin tuli takapakkia, mutten aio luovuttaa! Oon huomenna menossa treeneihin ja aion ottaa iisisti. Pidetään peukkuja, että tällä kertaa pystyn jo tekemäänkin jotain. Pari viikkoa sitten kokeillessa pelkkä rullaluisteluasento sattui selkään. Mutta kyllä tää tästä!

Työt

Oon ollut jo puoli vuotta uudessa työpaikassa! Aika menee tässäkin suhteessa nopeasti, vaikka samalla tuntuu siltä, että olisin ollut siellä jo ikuisuuden. Uudet ihanat työkaverit ja mielenkiintoiset haasteet kyllä inspiroivat kovasti. Kyllä kannatti vaihtaa työpaikkaa, vaikka se alkuun jännittikin!

Postauksen kuva on muuten otettu muutaman viikon takaiselta työreissulta Porvoosta.

Ihmissuhteet

Viime lauantaina juhlittiin rakkaiden ystävieni häitä, joissa sain kunnian toimia kaasona. Hääjärjestelyt sujuivat ihan yllättävän smoothisti ja itse hääpäivä oli IHANA! Mun hillitty itku meinasi muuttua huutoitkuksi kun hääpari luki toisilleen itse kirjoittamansa valat. Oon tosi kiitollinen siitä, että sain olla näin ihanassa päivässä mukana. Ja samalla oon niin onnellinen siitä, että hääpari on löytänyt toisensa.

Häiden lisäksi on viime viikkojen aikana juhlittu myös toisen ystävän babyshowereita. Yllätys onnistui tosi hyvin, ja vitsi miten ihanaa ylläreiden suunnittelu on!

Koti

Me asutaan vuokralla, mutta ollaan viime aikoina alettu haaveilemaan omistusasunnosta. Ei varmaankaan tulla vielä pitkään aikaan saamaan mitään aikaiseksi tällä saralla, mutta erilaisia asunnonvälityspalveluita on selattu ja täydellisiä asuntoja fiilistelty jo oikein olan takaa. Miksi kaikki ihanimmat maksaa jotain miljardin? Ja miksi rahatilanne sallii korkeintaan siirtolapuutarhamökin oston, vaikka haaveissa on asunto jugend-talossa kantakaupungissa?

Mitä muuta?

Mulle iski viime viikolla ahdistus, josta en oo vieläkään päässyt täysin eroon. Kaikki alkoi siitä, kun Triplaan aukesi useita halpisvaatekauppoja. Kauppoja, joiden tuotteet on valmistettu toinen toistaan huonommista materiaaleista ja kurjemmissa oloissa. Ja sitten ne rytkyt on vielä rahdattu sieltä toiselta puolelta maapalloa tänne Suomeen, jotta joku voi käyttää vaatetta kerran kunnes se nukkaantuu ja heitetään roskiin. Mihin me tarvitaan uusia ostoskeskuksia ja uusia vaatekauppoja? Maailmahan on täynnä vaatteita jo nyt!

Samalla kuitenkin tiedostan olevani itsekin osa tätä ongelmaa – ja tämäkin ahdistaa. Enhän mäkään ole lopettanut shoppailua täysin. Ostinhan mä niihin viime viikonlopun häihinkin Asokselta kaasomekon. Ja haaveilenhan mä uudesta talvitakistakin, vaikka multa löytyy kaapista pari vanhaa lämmintä ja ehjää talvitakkia.

Oon onneksi oppinut asettamaan itselleni rajoja. Päätin elokuussa, että tänä syksynä saan ostaa itselleni uutena vain mekon häihin, sekä uuden talvitakin (koska kolmas talvi putkeen samoissa takeissa kyllästyttää, vaikka se onkin oikeasti tosi huono tekosyy uuden takin ostamiseen). Talvitakkia ei ole vielä löytynyt, ja nyt voisi olla hyvä sauma päättää, etten aio ostaa sellaista ollenkaan – ellei kirppikseltä löydy sitä täydellistä yksilöä. Kirppistelystä en siis aio luopua, vaikka sitäkin on tullut vähennettyä paljon.

Huh, tulipa sekalainen setti kuulumisia. Nyt kun pieni postaustauko on katkaistu, niin palataan myöhemmin asiaan niiden tämän syksyn kirppislöytöjen kanssa.