KIPPIS SUURIMMALLE ESIKUVALLENI

Thursday 31. October 2019 / by nadjastrange

Kaupallinen yhteistyö: Embrazen ja Indieplace



Äitini on mun suurin idolini; hän on kaikkea muuta kuin se perinteinen pullantuoksuinen kotirouva. Äiti on rohkea oman tiensä kulkija, joka on vuosien aikana herättänyt sekä ihmetystä että ihailua tyttäressään.

Äiti on näyttänyt omalla esimerkillään, ettei ole “naisten ja miesten hommia”. Stereotypioihin ja sukupuolirooleihin ei pidä alistua, vaan kenkähyllyt voi nikkaroida itsekin, monsteriautoista saa tykätä ja järjestyksenvalvojakurssin voi käydä huvin vuoksi viisikymppisenäkin.

Opin jo lapsena, että koristreeneihin voi mennä vaikka olisikin joukkueen ainut tyttö. Eikä sillä todellakaan ollut mitään väliä mitä sukupuolta ne pelikaverit tai ystävät edustivat, vaikka varsinkin lapsena kaikki tunnuttiin yleisesti eroteltavan poikien ja tyttöjen väreihin, leluihin tai harrastuksiin. Äiti (joka oli myös tosi säästeliäs hippi jo 90-luvulla) ompeli mulle rikkinäisen sateenvarjon kankaasta Batman-viitan kun mulla oli supersankarivaihe. Pikkuveli puolestaan puettiin vauvana mm. mun vanhaan vaaleanpunaiseen pipoon, koska turhahan niitä “poikien värisiä” vaatteita oli erikseen hankkia.

Äiti on näyttäytynyt mulle aina rohkeana. Hän ei varmastikaan ole itse aina tuntenut olevansa sellainen, mutta niinhän se välillä menee. Kaikilla niillä rohkeimmillakin tyypeillä on epävarmat hetkensä. He eivät vaan anna epävarmuuksien estää unelmien toteutumista!




Embrazen on Yhdysvaltalainen viinibrändi, joka on saanut inspiraationsa rohkeudesta. Brändiä kiehtoo kaikki omien alojensa uranuurtajat – naiset, jotka ovat taistelleet stereotypioita ja ennakkoluuloja vastaan.

Embrazenin etiketteihin on nostettu kunniapaikalle mm. Nellie Bly, joka matkusti yksin maailman ympäri ja oli yksi tutkivan journalismin pioneereista 1800-luvun lopussa, sekä Joséphine Baker, joka oli ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka esiintyi kansainvälisilla lavoilla samalla tehden uraauurtavaa rasisminvastaista työtä. Se ei varmastikaan ole ollut helppoa 1920-luvulla, kun se ei tunnu olevan helppoa vielä 100 vuotta myöhemminkään…

Eksyin tätä postausta kirjoittaessani tosi syvälle Wikipedian syövereihin, kun viinien etiketteihin valittujen naisten saavutukset kiinnostivat. Jos Wikipediaan uppoaminen ei kuitenkaan illanistujaisissa tunnu parhaalta idealta, niin kannattaa tsekata Living Wine Labels -sovellus, joka löytyy Google Play -kaupasta ja App Storesta. Sen avulla voi skannata Embrazen-pullon etiketin, jolloin etiketin hahmo alkaa kertomaan omaa tarinaansa. Tää on tosi hauska ohjelmanumero illanistujaisiin!

Illanistujaisista puheenollen Embrazenin viinit on tehty seurustelua varten. Näiden kanssa ei tarvitse nauttia mitään viiden ruokalajin illallista, vaan voit ihan hyvin viettää vaikka syksyistä tyttöjen iltaa kynttilänvalossa sipsipussi kainalossa. Mä oon enemmän valkkarimuija, ja siksi Embrazenin(kin) viineistä mun lemppariksi valikoitui Chardonnay-valkoviini. Kuitenkin myös Red Blend -punaviinikin on ihanan helposti lähestyttävä. Itse yhdistäisin punaviinin kanssa suklaan, villasukat ja hyvän seuran.

Ja se hyvä seurahan voi olla esimerkiksi oman elämän vahvat ihmiset, tai vaihtoehtoisesti sellaiset tyypit, jotka juuri nyt tarvitsisivat inspiroivia ja positiivisia esimerkkejä rohkeudesta.

Kenelle tai kenen kanssa sä haluaisit nostaa maljan?

Huomaathan, että alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista, mutta muuten keskustelu on vapaa! Jakakaa tarinoita teidän idoleista – mä haluan inspiroitua lisää!


3 Responses to “KIPPIS SUURIMMALLE ESIKUVALLENI”

  1. Anonymous says:

    Mun idoli on mun isoäiti. Meillä on aina ollu hyvät välit, pienenä yökyläilin isoäidillä ja -isällä useat kerrat. Se oli mun toinen koti silloin(on nykyäänkin). Hän on kohdannut omien vanhempiensa poislähdöt, sekä pikkuveljensä poislähdön. Hän on todella vahva ja harmittaa suuresti, että asuu “kaukana” (vajaa 2h väliä). Hän on ollut mulle aina se tuki ja turva, soittelen lähes päivittäin, ainakin paristi viikossa ja puhutaan niitä näitä puhelimessa helposti tunti. Monet kerrat olen miettinyt sitä hetkeä, kun häntä ei enää olekaan – enkä todella tiedä miten tulen sen kestämään sitten joskus.
    Menetin toisen isoäitini kuusi vuotta sitten ja silloin tajusin sen tuskan, mitä isovanhemman menetys tuo.

    Olen todella kiitollinen, että olen oppinut isoäidiltäni vahvuuden, periksiantamattomuuden ja sen, että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Hän on minun kiveni silloin, kun olen itse heikko. Mieheni on monesti sanonutkin että on ihailtavaa miten vahvat ja hyvät välit meillä on ja se on ihana kuulla. Isoäitini myös aistii jos kaikki ei ole hyvin ja elämäni aikana olen itkenyt hänelle vain kerran puhelimessa (ja silloin hän oli todennut, että nyt on oikeasti hätä, koska normaalisti en ole tunteikas).

    Arvostan isoäitiäni ihan hirmusesti ja toivon että hän on täällä vielä pitkään! :)

    • nadjastrange says:

      Oi että, teidän suhde kuulostaa kyllä aivan ihanalta! <3 Ihanaa että olette noin läheisiä ja yhteydessä toisiinne lähes päivittäin. Teidän suhde on varmasti ihan yhtä tärkeä sun isoäidille kuin sulle. Toivotaan, että saatte vielä pitkään nauttia toistenne seurasta. Ihanaa joulun odotusta! (saako sitä toivottaa jo marraskuun alussa? :D)

      • Anonymous says:

        Olen lapsenlapsista ensimmäinen sekä ainut tyttö, joten se on vaikuttanut myös todella paljon asiaan. Mikä on mun mielestä vaan ihana asia!

        :DDDD ihana! mä olen paristi toivottanut hyvää joulua ja saanut “O________O” katseet mut itselle tulee hyvä mieli joten antaa palaa! Ihanaa joulua sinnekin ja keep this blog up! Oot yks ihan mun suosikeistani ja ihania aiheita aina täällä :) oon tavallaan seurannut sun “seurassa” aikuiseksi, sillä aloin lukea sillon kun tän perustit ja olin sillon tyyliin 15v? tosi hassua!

Kommentoi