Oon vältellyt tätä blogipostausta monta kuukautta. Samaan aikaan olen ollut tästä asiasta varma, mutta jostain syystä sen auki kirjoittaminen on tuntunut pelottavan isolta kynnykseltä.

Lopetan bloggaamisen.

Tämä ei varmastikaan tule monelle yllätyksenä, koska uusia blogipostauksia ei ole tullut marraskuun jälkeen, enkä mä sitä ennenkään kovin aktiivinen ollut. Olin jo muutaman vuoden ajan harkinnut lopettamista, mutta aina lopulta löytänyt inspiraatiota jatkaa. Tällä kertaa tuntuu lopulliselta.

Oon aina halunnut että bloggaaminen pysyy vain harrastuksena päivätyön ohella, jotta homma tuntuisi mielekkäältä. Ja sitä se kyllä olikin. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään! Kuitenkin viime vuosina on tullut se fiilis, että muut tavoitteet ja harrastukset menevät blogin edelle. Ja se on ihan ok. Tämän blogin matka on tullut tiensä päähän, mutta kyllä me onneksi vielä somessa törmäillään.

Siitä on 12 vuotta kun perustin blogini. En silloin osannut kuvitellakaan mihin kaikkialle tämä blogi tulisi mut vielä viemään, ja miten se tulisi muokkaamaan mua ihmisenä. Olen löytänyt parhaimmat ystäväni ja työni blogin tuomien kokemusten kautta. Bloggaajana olemisesta tuli osa identiteettiä, ja tämän parissa kasvoin aikuiseksi. Tämä on ollut rakas harrastus, jonka kautta oon päässyt kokemaan huikeita asioita, tapaamaan ihania ihmisiä ja saanut suuntaa uralleni. En olisi tässä ilman blogiani. Ja tätä blogia ei olisi ollut ilman teitä.

Viimeksi perjantaina juttelin tyypin kanssa, joka oli alkanut lukemaan mun blogia 11-vuotiaana (!!) ja oli nyt jo aikuinen. Niin siistiä, että oon saanut olla osa teidän elämiä. Kiitos siitä. Ja kiitos kaikista näistä vuosista, ihanista kommenteista ja hyvistä keskusteluista. Tuun olemaan ikuisesti kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet mukana näiden vuosien varrella. Ja samoin myös kaikille bloggaajakollegoille, yhteistyökumppaneille ja Indiedaysin porukalle. Ja erityisesti kaikille ystäville ja perheenjäsenille, jotka ovat joutuneet asukuvaajiksi tai syömään ruokansa jäähtyneenä, kun eräs nimeltämainitsematon bloggaaja on halunnut ottaa kuvia. Kiitos.

Vaikka blogitaival loppuukin, niin aion jakaa elämääni vielä Instagramin puolella. Alusta vaihtuu blogista Instaan, mutta edelleen esittelen kirppislöytöjä vielä 12 vuoden jälkeenkin :D

Mut löytää Instagramista nimimerkillä nadjastrange

Toi sydän on just sulle!

Oon omassa päässäni käsitellyt tämän lopettamisasian jo kuukausia sitten, joten on vaikea sanoa mitään fiksua. Ei mulla muuta kun kiitos ja moikka! ♥️

Juuri nyt on käynnissä Eetti ry:n #lempivaatteeni-kampanja, jonka avulla pyritään eroon saastuttavasta pikamuodista. He haastoivat mut pukeutumaan viikon ajan lempivaatteeseeni, mutta mä en pysty sitoutumaan tähän. Juuri ja juuri pystyn sitoutumaan siihen, etten jää koko päiväksi sänkyyn nukkumaan :D Tämä marraskuun pimeys on kyllä ollut ihan erityisen rankkaa – ja tästä hiljaiselo blogin puolellakin johtuu.

Vaikken sitoudukaan viikoksi haasteeseen, halusin kuitenkin nostaa kampanjaa blogissani. Tästä aiheesta ei vaan voi puhua tarpeeksi. Olen onnistunut missiossani, jos saan edes yhden ihmisen miettimään vaateostoksiaan. Me ei voida jatkaa samaan tahtiin shoppailua. Tämä maapallo ei vaan kestä sitä.

Osa meistä on jo herännyt pikamuodin epäekologisuuteen ja epäeettisyyteen. Herääminen ei kaikilla tapahdu hetkessä, mutta niitä omia kulutustottumuksia voi muuttaa pikkuhiljaa. Pian huomaakin ettei todellakaan tarvitse ostella koko ajan uusia vaatteita. Mä olin ennen ihminen, jonka piti ostaa aina uusi mekko kaikenmaailman pikkujouluihin ja kissanristiäisiin. Viime vuosien aikana oon oppinut sen, että yksi ihana vaate korvaa miljoonat uudet mennen tullen. Näin pikkujoulukautena tämä on tärkeä muistutus kaikille!

Kaikilla on varmaan joku lempivaate. Sellainen, joka päällä tuntee olonsa hyväksi. Mun lempivaatteeni on tammikuussa New Yorkin 2nd hand -putiikista Buffalo Vintagesta ostettu viininpunainen samettimekko. Tätä tulee käytettyä niin arkena kuin juhlissakin, koska mekkoon saa helposti eri fiilistä asusteita vaihtamalla. Mukavuuden lisäksi mekko on ihana matkamuisto huikeasta reissusta, tatuoinnit näyttävät erityisen kivoilta viininpunaisen sametin kanssa, eikä toista samanlaista vaatetta tule ihan heti vastaan! Vintagesametti on kuitenkin aika haurasta, joten oon jo kahteen otteeseen parsinut mekon taskun viereen tulleen reiän umpeen. Ennen olisin vaan lahjoittanut rikkinäisen vaatteen eteenpäin ja ostanut uuden tilalle. On tässä siis pitkä matka tultu!

Ensin pohdin, että viitsinkö edes kirjoittaa tästä lempivaatteestani, koska oon ostanut sen ulkomaanmatkalta. Näytän siis samaan aikaan hyvää ja huonoa esimerkkiä. Mutta koska rehellisyys maan perii, niin kerrottakoon, että New Yorkin -reissu oli syntymäpäivälahja ystäviltäni kun täytin 30. Se oli reissu, josta olin vuosikausia haaveillut ja vihdoin pääsin sen toteuttamaan. Mulla on nyt jo muutaman vuoden aikana ollut omana sääntönä se, että saan lentää max kerran vuodessa ulkomaille. 2016 en lentänyt minnekään, 2017 mentiin häämatkalle Kroatiaan, 2018 pääsin stipendillä elokuvantekokurssille Hollantiin, ja 2019 matkustin New Yorkiin. Onhan siinä reissuja ja lentopäästöjä kerrakseen! Mutta kuten jo aiemmin sanoinkin; pikkuhiljaa niitä omia tottumuksia muutetaan.

Mikä on sun lempivaate ja miksi?

Kaupallinen yhteistyö Marli SHOT & Indieplace

Syksy on ollut mulle vuoden rankinta aikaa niin kauan kuin muistan. Pimeys, harmaus ja kylmä sää vaikuttavat mielentilaan ja tekee mieli vaan maata sohvalla viltin alla koko syksy. Mutta koska se ei ole mahdollista, ja olisi loppuen lopuksi pidemmän päälle tosi tylsää, oon etsinyt tapoja nostaa niitä omia energiatasojani.

Klassiset vinkit kaikkiin vuodenaikoihin (ja elämään ylipäätään) ovat riittävä uni, ravitseva ruoka ja virkistävä liikunta. Niiden lisäksi mä oon miettinyt keinoja piristää itseäni näin vesi-/räntä-/lumisateisena marraskuuna. Tartuin siis tällä viikolla Marli SHOT -haasteeseen, jossa toteutin yhden arkea piristävän asian per päivä.

5 PIRISTYSVINKKIÄ ARKEEN

1. Soita läheisellesi. Syksyn pimeydessä viikot vaan vierii, ja sitä tuntee elävänsä Päiväni Murmelina -elokuvassa, kun yhtäkkiä huomaakin, ettei ole ollut sukulaisiin yhteydessä viikkoihin. Käykö teille koskaan niin? Toivottavasti ei. Mä kuitenkin heräsin tähän todellisuuteen ja nyt on sekä äidin että veljen kanssa sovittuna että nähdään ja soitellaan enemmän.

2. Venyttele. Mulla tulee venyteltyä ihan liian harvoin, ja tuntuu että tietokoneen ääressä työkseen istuvana sitä täytyisi ehdottomasti tehdä enemmän. Aloitin tiistaiaamuni venyttelytuokiolla ja sehän oli ihanaa! Nyt kun muistaisi hoitaa aamuvenyttelyt useammin kuin kerran vuodessa…

3. Laita värikästä huulipunaa (tai joku värikäs vaate). Väripilkku vie huomion pois tummista silmänalusista ja silmäpusseista. Testattu on ja toimii! :D

4. Kävele (edes osa matkasta) töihin. Raitis ulkoilma piristää ja herättää kunnolla!

5. Yhteinen aamiainen puolison, sukulaisen, ystävän tai työkaverin kanssa. Mä yllätin Aleksin perjantaiaamuna tekemälläni aamupalalla. Tässä oli kyllä yllätystä kerrakseen, koska oon yleensä tosi aamu-uninen ja saatan syödä aamupalan vasta töissä ihan vain maksimoidakseni unen määrän. Nyt kuitenkin tein meille ihanat chilihummus-avokado-leivät, joiden kyytipoikana toimi appelsiinimehu ja Marli SHOT.

Aloitin tällä viikolla jokaisen aamuni Marli SHOTilla, joka toi hyvää lisäboostia päivään. Yksi shotti, eli 4cl annos sisältää 80mg C-vitamiinia, joka on tarpeeksi koko päivälle. Marli SHOT -makuja löytyy neljää erilaista; inkivääri-kurkuma-acerola, karpalo-puolukka-acerola, granaattiomena-acerola, sekä mun lemppari tyrni-inkivääri-appelsiini-acerola.

Marli SHOT on lisäaineeton ja säilöntäaineeton, eikä siinä ole lisättyä sokeria tai makeutusaineita. Marli SHOT pakataan 2dl kokoiseen FCS-sertifioituun kartonkitölkkiin, josta saa viisi annosta, eli shottia. Yksi tölkki siis riittää esimerkiksi viikon jokaiselle arkiaamulle.

ARVONTA!

Miten sä piristät omaa arkeasi?
Jätä kommentti, ja voit voittaa Marli SHOT -tuotepaketin!
Arvonta päättyy 17.11. ja sen säännöt löytyvät täältä.
Ps. Myös Instagramin puolella on sama arvonta käynnissä!