VINKKEJÄ NEW YORKIIN?

Monday 07. January 2019 / by nadjastrange

Kuva: Pinterest

A p u a ! Ylihuomenna tähän aikaan istutaan Miilan kanssa lentokoneessa matkalla New Yorkiin! Kumpikaan meistä ei ole käynyt siellä koskaan aiemmin, joten tässähän alkaa jo jännittää. Ollaan aiemmin matkustettu kahdestaan vain Tallinnaan, jossa vietettiin Miilan järjestämiä pre-polttareita. Reissu on tällä kertaa paljon pidempi, ja New York on tietenkin erilainen matkakohde kuin Tallinna, mutta uskon että meille on tulossa ihan superhauska reissu yhdessä! Ollaan suunniteltu jo jonkin verran tekemistä reissulle, mutta eniten odotetaan ihan vain sellaista päätöntä haahuilua ja ihmettelyä.

Ootko sä käynyt New Yorkissa? Olisko jotain tärppejä?
Eniten kiinnostaa vegaani/vegeravintolat, erikoiset kokemisen arvoiset asiat, hyvät shoppailuvinkit ja öööö ihan kaikki mahdollinen! Saa jakaa myös ihan basic turistijuttuja jotka kannattaa ottaa huomioon. Kiitos!


VUOSI VAIHTUI, ELÄMÄ JATKUU

Friday 04. January 2019 / by nadjastrange

Aivan ihanaa uutta vuotta 2019 tyypit!

Tammikuun alku tuntuu monelle uudelta startilta ja uuden elämän alulta. Silloin otetaan itseä niskasta kiinni, aloitetaan karkkilakko ja tipaton, hankitaan kuntosalijäsenyys sekä herätään lenkille kuudelta aamulla. Tätä jatkuu pari viikkoa, tai parhaimmillaan muutaman kuukauden ajan. Laihdutetaan muutama kilo, jonka jälkeen paino palaa takaisin ennalleen. Kuulostaako tutulta?

Vuosia siinä kesti, mutta vihdoin huomasin että olen onnellisin silloin kun en aseta itselleni liian vaativia tavoitteita. Siis tietenkin kaikki liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat hyväksi jo ihan terveyssyistä, mutta se, että alkaa yhtäkkiä ruoskimaan itseään ei monestikaan aiheuta toivottua lopputulosta. Yleensä käykin aivan päinvastoin ja siitä seuraa enemmän stressiä.

Monesti aina niistä epäonnistuneista yrityksistä tulee luuseriolo eikä kenestäkään pidä tuntua siltä, varsinkaan jos itse pystyy vaikuttamaan asiaan. Asetin itselleni viime vuonna nämä viisi tavoitetta. Ne eivät onneksi sisältäneet mitään “matkustan maailman ympäri ja laihdutan 40kg” -sekoilua, mutta silti tuntuu etten päässyt kaikkiin näihin “helpompiinkaan” tavoitteisiini. Pidin itsestäni kyllä huolta ja urheilin enemmän kuin vuosikausiin, mutta esimerkiksi tavoite Youtube-kanavasta ja blogiin panostamisesta jäivät toteuttamatta. Jonkin aikaa harmittelin asiaa, mutta lopulta päädyin siihen, että elämä jatkuu.

Vuodelle 2018 suunniteltuja asioita voi jatkaa myös vuonna 2019. Tai vaikka 2020 jos siltä tuntuu!

Entä jos tänä vuonna lupaisit olla armollisempi itsellesi?

Opettele hyväksymään se, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Mieti kaikkia tavoitteita asettaessasi, että mikä tekee sut oikeasti onnelliseksi? Esimerkiksi lukuharrastuksen aloitus on paljon antoisampaa kuin Instagram-tilin seuraajamäärän kasvatus. Ja mukavan urheiluharrastuksen löytäminen on paljon kauaskantoisempi onnellisuuden takaaja kuin muutaman kilon laihdutus. Muista myös, ettei sun tarvitse laihduttaa tai tehdä mitään muitakaan muutoksia miellyttääksesi muita. Muista nauttia elämästäsi.

Jos bodypositiivisuus kiinnostaa ja/tai kaipaat tsemppiä ja motivaatiota itsesi rakastamiseen, niin kannattaa tsekata mun ystävien Instagram-tili @pehmeeofficial, sekä heidän podcast-sarjansa Pehmee. Allekirjoittanut löytyy podcastin 3. jaksosta höpöttämässä vaatteista. Ja voi apua miten kauhulla kuuntelin keväällä nauhoitettua jaksoa – selkeästi oman pään sisällä on tapahtunut kehitystä. Tuossa jaksossa kerroin tilanneeni useammalla satasella vaatteita Asokselta, kun nykyään pelkkä ajatuskin noin holtittomasta nettishoppailusta ahdistaa! Näin ne omat tavoitteet saavutetaan ihan pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Loppujen lopuksi onnistuin ihan hyvin viime vuoden tavoitteissani, koska opin erittäin tärkeän asian: olen itselleni armollisempi.

Miten sulla kävi viime vuoden lupausten kanssa? Entä teitkö tänä vuonna uusia?


VÄHÄN ERILAINEN JOULU

Sunday 30. December 2018 / by nadjastrange

Mun piti alunperin kirjoitella joulujutuista jo viime viikonloppuna, mutta mulla ei ollut yhtään joulufiilis! Olin suunnitellut kirjoittavani juurikin siitä joulufiiliksen puutteesta, ja samalla jakavani vinkkejä sen palauttamiseen. Mutta ei mulla ollutkaan mitään toimivia vinkkejä, koska muutenhan olisin itse päässyt joulutunnelmaan. Päädyin sitten siihen, etten ala väkisin vääntämään postausta joka ei itseä innosta, ja josta tuskin on kellekään muullekaan mitään iloa. Ja lopulta koko blogi jäi ihan unohduksiin joulun ajaksi.

Yleensähän oon valmistautunut jouluun ajoissa. Oon hyvissä ajoin aloittanut Spotifyyn tekemäni joulusoittolistan kuuntelun, lähettänyt joulukortteja, leiponut ja koristellut pipareita, sekä hankkinut joululahjat jo alkusyksyllä. Tänä vuonna en tehnyt m i t ä ä n !

Joulu oli laiskasta valmistautumisesta huolimatta tosi kiva, vaikka tällä kertaa poikkesikin aiemmasta kaavasta. En jaksanut pitää kameraa menossa mukana, mutta muutama puhelinkuva tuli räpsittyä.

Ollaan joka vuosi lähetetty läheisimmille perheenjäsenille joulukortit, mutta tänä vuonna se jäi tekemättä. Ja hitsi että päätös kadutti, kun saatiin aivan ihania joulukortteja, ja vielä ennätysmäärä! Pitää kyllä taas ensi vuonna lähettää kortit kaikille.

Tänä vuonna ostettujen ja saatujen joululahjojen määrä oli aiempaa huomattavasti pienempi. Aleksin perhe keksi uuden tavan välttää ylimääräistä krääsää ja samalla vähentää rahanmenoa sekä joululahjastressiä. Me tehtiin niin, että jokainen sai toivoa yhtä n. 50€ arvoista joululahjaa jota tarvitsee. Jokainen siis osti yhden lahjan ja sai yhden lahjan. Ihanan helppoa! Mun perheen kanssa ei sovittu mitään lahjojen suhteen, mutta ollaan yleensäkin oltu aika vaatimattomia – tosin veljenpojat saivat useamman lahjan kun kaikki aikuiset halusivat ostaa jotain. Tuntui kyllä että tämä joulu oli krääsättömin koskaan, ja toivottavasti tulevatkin joulut jatkavat samaa kaavaa. Sain joululahjaksi astioita, pyyhkeitä ja pussilakanat. Siis koska musta tuli näin aikuinen, että lahjatoiveet on tota luokkaa?!

Oikeanpuoleinen kuva on Aleksin äidin luota, jossa kävimme riisipuurolla ennen mun perheen luo siirtymistä. Otettiin kuva Aleksin työpaikan instagramia varten, ja kuvaan päätyi mukaan mummokoira Alli sekä legendaarinen Putin-tonttulakki. Kuvasta myös huokuu hienosti Aleksin into joulua kohtaan :D

Ollaan vuosien ajan tehty niin päin, että ollaan ensin syöty riisipuuroa aamupalaksi mun perheen kanssa, ja sieltä siirrytty Aleksin perheen luo viettämään aattoiltaa ja joulupäivää. Nyt tehtiin päinvastoin ja vietettiin jouluaatto mun veljen perheen luona. Me mietittiin myöhemmin Aleksin kanssa, että miksi joulu tuntui niin erilaiselta, ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että meidän perheet vaan ovat niin erilaisia. Mun perheelle ei ole niin justiinsa vaikka jouluaterialla käytettäisiin lastenkutsuilta yli jääneitä Ryhmä Hau -servettejä, kun taas Aleksin perheellä on omat jouluperinteet joita täytyy noudattaa joka vuosi ihan tietyn cd-levyn kuuntelemista myöten. Kivaa kun pääsee nauttimaan molemmista perheistä!

Meidän perheitä kuitenkin yhdistää yksi asia; pelataan lautapelejä yhdessä! Tällä kertaa pelattiin Aliasta (jossa ollaan Aleksin kanssa ihan voittamaton kaksikko) sekä Miilalta joululahjaksi saamaani kissabingoa(!!!!!).

Meille jouluaatto oli siltäkin kantilta poikkeuksellinen, että me hengattiin lasten kanssa koko joulu. Ja huhhuh miten poikki oltiin kun tuli leikittyä koko päivä! Oikeanpuoleisessa kuvassa Aleksi rakentaa mun 4-vuotiaan veljenpojan kanssa tornia joululahjaksi saaduista rakennuspalikoista. Otin kyllä kuvan juuri täydellisellä hetkellä :D



Tultiin myöhään aattoiltana kotiin ja vietettiin joulupäivä kahdestaan – tämäkin oli ihan uusi juttu. Pelattiin kissabingoa ja katsottiin 3 leffaa; Uusin Avengers, Dark Crimes ja Coraline. Fiilisteltiin myös meidän kotia joka jaksettiin kerrankin siivota ihan kunnolla ja laitettiin kynttilät palamaan. Juotiin myös 2 pulloa shampanjaa, jotka saatiin häälahjaksi työpaikoiltamme jo silloin kun mentiin naimisiin, eli lähes 1,5 vuotta sitten. Nyt vihdoin teki mieli shampanjaa :D

Syötiin myös jouluruokia, joista seitankinkku oli iloinen yllätys. Söin myös pitkästä aikaa lohta. Jouluruuat eivät kyllä loppujen lopuksi ole se mikään mun lempparijuttu, joten oli erittäin iloinen yllätys kun Aleksin suvun perinteisellä Tapaninpäivän dinnerillä oli tarjolla fish & chipsiä.

Joulu oli kyllä tosi onnistunut, vaikkei missään vaiheessa tullutkaan mitään superjouluista fiilistä. Mutta ensi jouluna aion virittäytyä joulutunnelmaan jo hyvissä ajoin!