VAATELÖYTÖJÄ KAUPPAREISSULLA + ARVONTA!

Monday 26. March 2018 / by nadjastrange




Kerroin viime tiistaina Aleksille lähteväni Prismaan. Kysyin, että tuonko jotain tuliaisia ja tyyppi toivoi juustoa. Prismasta kuitenkin saa vaikka mitä muutakin, ja siitä haluan kirjoitella teille nyt kaupallisen yhteistyön muodossa.

Oon aina rakastanut marketteja. Mun mielestä on ihanaa kiertää ostoskärryn kanssa kaikki hyllyvälit läpi ja tutkia kaikkia mahdollisia tuotteita. Tästä tykkää myös mun ystäväni Joanna, joka pyysi päästä mukaani ostoksille. Hypättiin metroon ja hurautettiin sillä Itäkeskuksen Prismaan. Siellä me katseltiin, tutkittiin ja jopa soviteltiin vaatteita. Prisman vaatevalikoima on ollut aiemmin itselleni aika tuntematon. Sieltä on kuitenkin tullut ostettua mm. sukkia ja sukkahousuja. Nyt kierrettiin myös vaateosasto läpi yhtä tarkasti kuin esimerkiksi kosmetiikkahyllyt – valmiina löytämään ja testaamaan uusia lempituotteita.

Me ihan yllätyttiin siitä miten kivoja vaatteita löydettiin! Raahasin sovituskoppiin mukanani ison kasan kaikkea, ja sovittelu toimi ihanan vaivattomasti. Sovituskoppi oli huomattavasti isompi kuin vaatekaupoissa joihin olen tottunut. Edes farkkujen sovittaminen ei ahdistanut, vaikka niiden ostaminen on mulle se vaikein juttu. Kuten näistäkin kuvista huomaa, niin mun reidet ja pylly on vähintään yhden vaatekoon isommat kuin muu kroppa. Sen takia istuvien farkkujen ostaminen on aika haastavaa; jos löydän pepun kohdalta istuvat farkut, ovat ne ihan liian löysät vyötäröltä.

Löysin Prisman naistenosastolta itselleni aiemmin tuntemattoman merkin IJeansin, jonka farkuissa oli ihanasti stretchiä ja ne tuntuivat mukavilta. Näitä kuvien farkkuja testasin ensimmäisenä, ja ne olikin heti oikean kokoiset ja kivan malliset. IJeansilta löytyi korkeavyötäröisten farkkujen lisäksi matalaa vyötäröä. Sen lisäksi oli useita pesuja, värejä ja kulutuksia. Samalta merkiltä löytyy myös paljon erilaisia yläosia, jotka oli selvästi suunniteltu farkkuihin sopiviksi. Jokainen saa yhdisteltyä niistä oman näköisensä kokonaisuuden.

Tämä bongaamani IJeans on kanadalainen brändi. He keskittyvät hyvin istuviin farkkutuotteisiin, jotka sopivat erilaisille vartalotyypeille. Näitä kivoja ja edullisia vaatteita löytyy niin naisille kuin miehille, ja tämä kuvien farkkupaita onkin löytö miesten osastolta. Mä en oo koskaan välittänyt siitä, että mistä kaupasta tai miltä osastolta vaate on, kunhan se näyttää ja tuntuu hyvältä.

Prismasta löytyy useita muitakin merkkejä, joista mainittakoon koulukiusaamista vastustava Boy Meets Girl, sekä miesten katumuotiin keskittyvä Zoo York. Jos Aleksi olisi tajunnut toivoa Prismasta jotain muitakin tuliaisia kuin sen juuston, niin olisin varmasti löytänyt näiltä brändeiltä myös hänelle mieluisia vaatteita. Oli kyllä tosi kätevää kun kaikki tarvittava löytyi saman katon alta.




Neule IJeans 16,90€ / Farkut IJeans 19,90€ / Farkkupaita IJeans (miesten osastolta) 24,90€

ARVONTA!
Mikä on sun lemppari IJeansin, Boy Meets Girlin ja Zoo Yorkin tuotteista?
Kommentoineiden kesken arvotaan 50€ lahjakortti Prismaan.
Arvonta päättyy maanantaina 2.4. ja sen säännöt löytyvät täältä.


“SORI EN KUULE KUN SYÖN SIPSIÄ” JA MUITA VIIME VIIKON KUULUMISIA

Monday 19. March 2018 / by nadjastrange

Hassua miten vielä loka-marraskuussa viikot tuntuivat matelevan ja kestävän ikuisesti. Nyt lisääntyneestä valosta ja sen tuomasta energiasta johtuen en enää koita selvitä ikuisuudelta tuntuvasta viikosta ja laske päiviä siihen seuraavaan viikonloppuun. Tällä hetkellä päivät ja viikot kuluvat tosi nopeasti ja kohtahan on jo huhtikuu, eli kevät on jo nurkan takana!

Varsinkin viime viikko tuntui tosi iisiltä, vaikka töitä olikin ihan normaali määrä. Ehkä fiilikseen vaikutti se, että kerrankin jaksoin oikeasti tehdä asioita ja nähdä ihmisiä sen ainaisen Netflixin sijaan.


MAANANTAINA menin töiden jälkeen käymään äiskällä. Ei oltu kiireen takia ehditty näkemään pitkään aikaan, ja mun visiitistä tulikin kunnon terapiaistunto. Ah, äiti on best!

TIISTAINA en tehnyt töiden jälkeen mitään. Oli tarkoitus mennä salille, mutta unohdin aamulla pakata salikamat mukaan. Meillä on siis työpaikan yhteydessä kuntosali, joten on tosi kätevää mennä sinne suoraan töistä – siis silloin kun jaksaa ja muistaa.

KESKIVIIKKONA jaksoin vihdoin mennä sinne salille! Kävin myös viime viikolla, kun yritän pikkuhiljaa taas herätellä urheiluinnostusta. Mutta palataan sporttihommiin syvemmin jonkun toisen postauksen yhteydessä.

TORSTAINA liukastuin matkalla töihin samalla kun puhelinmyyjä yritti kaupata mulle vakuutuksia. Kävelin jäisiä rappusia alas samalla kun yritin päästä hänestä eroon kun liukastuin. Liu’uin muutaman rappusen alas, koska ne olivat tosiaan ihan jäässä. Sain muutamat mustelmat ja tuntui että sain myös pienen aivotärähdyksen kun lensin ihan kunnolla selälleni. Mulla oli koko tämän ajan puhelin korvalla, jolloin tämä puhelinmyyjä kuuli mun huudon liukastuessani. En koskaan kehtaa lyödä luuria korvaan tai olla muuten töykeä, mutta sain vihdoin lopetettua puhelun kun makasin siinä rappusissa. Sanoin liukastuneeni pahasti ja pyysin puhelinmyyjältä anteeksi kun jouduin lopettamaan puhelun :D En välillä kestä itseäni kun oon liian kiltti. Ironista tässä koko tilanteessa kuitenkin on se, että ehkä mun olisi pitänyt ostaa häneltä joku tapaturmavakuutus juuri tapaturma-alttiuteni ja kömpelöyteni takia.

Samana päivänä oli myös ehkä viikon kohokohta: Aleksi oli ostanut ketsuppia! Mun helppo arkiruoka on lähiaikoina ollut soijarouhepasta, mutta resepti ei ole täydellinen ilman ketsuppia. Viikko siinä meni, kunnes toinen meistä sai vihdoin sitä ostettua. Ne on ne arjen pienet ilot :D

PERJANTAINA olin ihan varma, että mikään ei saa vietyä tätä mun ihanaa kevätfiilistä pois. Asuja ei tule kuvattua läheskään niin usein kun haluaisin, joten päätin kerrankin toimia ainaisen harmittelun sijaan. Nappasin kamerajalustan kainalooni ja menin rohkeasti ulos kuvaamaan. Mutta siellähän oli kylmä! Lämpömittarin lukemat jäivät tarkistamatta ja totuus olikin se, että pakkasta oli 8 astetta ja olin ihan jäässä tällä suunnittelemallani asulla. Menin sitten rappukäytävään kuvaamaan, vaikka valo siellä oli mitä oli. Otin nämä pari hassua kuvaa, jonka jälkeen menin kotiin ja vaihdoin kunnon talvitakin päälle, mutta kevätkengistä en sentään luopunut.

Illalla menin afterworkeille. En edes muista millon viimeksi olisin ollut keskustassa baarissa. Join kaksi tuoppia Pepsi Maxia ja lähdin yhdeksän jälkeen kotiin. Musta on virallisesti tullut mummo.

LAUANTAINA Heräsin jo seitsemältä, kun olin lupautunut lapsuudenystäväni malliksi ripsiteknikoiden kilpailuun. Sain klassiset ripsipidennykset ja lounaan kiinalaisessa buffassa (nam!) ja samalla pääsin auttamaan ystävääni. Hän tuli kolmanneksi klassisissa ripsissä ja voitti myöhemmin päivällä käydyn volyymiripsikisan! Sen jälkeen tulin kotiin päiväunille Aleksin kainaloon. Best.

Illalla menin toisen lapsuudenystäväni luo istumaan iltaa. Käytiin nälkäisinä kaupassa ja ostettiin valkoviinin lisäksi mm. erilaisia juustoja, oliiveja ja suolakurkkuja. Kerättiin kaikki randomit ruoka-aineet kasaan ja naposteltiin. Pelattiin myös Cards Against Humanity -peliä joka oli tosi hauska. Tosin skipattiin “vitsit” intiaaneista ja Afganistanin lapsista, sen verran kukkahattumummoja kuitenkin ollaan. Illanviettoon osallistui myös tyyppi jota en ollut aiemmin tavannut. Hän kertoi tykkäävänsä taustalla soivasta biisistä johon mä vastasin “sori en kuule kun syön sipsiä” ja tämä tyyppi ymmärsi täysin! Tämä on hienon ystävyyden alku.

SUNNUNTAINA Nukuin koko päivän. Olin unohtanut minkälaisen päänsäryn pari valkoviinilasia aiheuttaa. Hyi. Meikämummon pitää vastaisuudessakin nauttia vaan niitä aspartaamilimuja alkoholin sijaan.

Hattu Länsilakki / Korvikset Mine Güngör / Takki Monki / Mekko täältä / Saman tyyliset kengät täältä


* postaus sisältää mainoslinkkejä


VAATEKAAPIN VINTAGEAARTEET

Monday 12. March 2018 / by nadjastrange

Muistatteko kun bloggaajat esittelivät erilaisia omistamiaan asioita? Olisiko tämäntyylisten postausten kulta-aika ollut tyyliin 2008-2009? Mäkin tein vaikka mitä “kaikki aurinkolasini”-esittelyitä, ja mun henkilökohtainen lemppari oli vuoden 2008 “kaikki vyöt”-postaus :D Siis kenellä edes on niin paljon vöitä joita esitellä? Ja ketä edes kiinnostaa? Voi niitä aikoja. Are you feeling fashionable? täyttää tänä vuonna hurjat 10 vuotta, ja lupaan että me vielä jossain vaiheessa muistellaan niitä vanhoja noloja hyviä aikoja.

Nykyään meininki on hyvin erilainen. En esimerkiksi omista kymmeniä eri värisiä vöitä, tai muutenkaan pukeudu punaiseen rusettipantaan, punaiseen vyöhön ja punaisiin kenkiin – silloin kaiken piti matchata. Koska shoppailuakin on tullut vähennettyä roimasti, niin eihän tässä ole kohta enää mitään mistä kirjoitella. Olisi niin paljon helpompaa esitellä blogissa uusia ostoksia ja kuvata asuja uusien vaatteiden kanssa. Vaikka shoppailu onkin vähentynyt, niin pukeutuminen ja vaatteet edelleenkin kiinnostavat. Mutta te tuskin jaksatte katsella samoja tuhat kertaa näkyneitä Dr.Martenseja ja mustia mekkoja. Vaikka toisaalta ainakin itse toivoisin kanssabloggaajien nimenomaan korostavan sitä, että ne vanhatkin vaatteet ovat ihania, eikä aina tarvitse ostaa uutta.

Tänään teki mieli fiilistellä omistamiani vaatteita, ja päädyin esittelemään teille mun vaatekaappini aarteet; paljettitakit. Kyllä, monikossa. Vaikka paljetit eivät olekaan juuri nyt kevättalvella mikään iso juttu, niin niillä on aina oma erityinen paikka mun sydämessä.

Ette tiedäkään kuinka monet asukriisit on kuulkaas selätetty, kun on voinut turvautua paljettitakkiin! Kaveriksi riittää musta mekko ja vaikka ne iänikuiset Dr.Martensit.

Kaikki postauksen paljettiaarteet ovat vintagea, ja valmistettu useita kymmeniä vuosia sitten. On ihan superia omistaa jotain näin vanhaa ja hyväkuntoista. Aion pitää takeistani hyvää huolta, jotta ne säilyvät vielä monta kymmentä vuotta. Juuri näin pitäisi olla jokaisen vaatteen kohdalla – siis vaikka itsekin syyllistyn ketjuliikkeiden huonolaatuisten vaatteiden ostamiseen. Mutta pikku hiljaa tässä opetellaan järkevämpiä kulutustapoja.


Kokomusta paljettitakki päätyi mun omistukseen ehkä nelisen vuotta sitten. Ostin tämän (muistaakseni) joltain itsepalvelukirppikseltä. Tää on näistä mun takeista se, joka päätyy useimmin käyttöön, koska mustat paljetit sopivat yhteen minkä tahansa kanssa. Ja vaikka en yleensä tykkää lainata vaatteitani muille, niin tätä lainasin työkaverille koska kyllähän tämä paljetti-ihanuus ansaitsee päästä käyttöön! Eihän siinä ole mitään järkeä että haalii kaikki ihanat jutut itselleen mutta piilottelee niitä vaatekaapin kätköissä. Tai mun tapauksessa vaaterekillä pölyttymässä.


Tämä Tukholman Pelastusarmeijasta vuonna 2016 ostettu jakku on u-p-e-a! Hartioilla on öljylammikon värejä muistuttavia paljetteja, ja niiden alapuolella roikkuu helmitasselit. Takki on ihan virheettömässä kunnossa, vaikka ikää on enemmän kuin allekirjoittaneella.


Tuorein paljettiostos löytyi viime syksynä Zadaasta. Vintagepaljettiasiat ovat selkeästi mun heikkous, ja tiedostan hyvin ettei kukaan tarvitse kolmea paljettitakkia. Siitä huolimatta mun oli vaan pakko ostaa tämä. Vaaleat paljetit ovat hyvää vaihtelua meikä-gootille, mutta vielä ei ole ollut tilaisuutta käyttää tätä missään. Juhlia ja kutsuja odotellessa.

Mitä tykkäsitte mun aarteista? Entä tykkäisittekö lukea enemmänkin tämän tyylisiä postauksia?


Nadjastrange