TAIKAUSKOINEN MAANANTAI?

Tuesday 05. February 2019 / by nadjastrange


“Mondays are fine. It’s your life that sucks.”

Brittikoomikko Ricky Gervais sanoi joskus tuon lauseen, joka on jäänyt vuosikausiksi mun mieleen. Oon sitä mieltä, ettei maanantai ole yhtään sen kummoisempi päivä kuin vaikka tiistai, jos siihen vaan asennoituu oikein. Että elämässä pitäisi hoitaa asiat niin, ettei maanantai tuntuisi niin tuskaiselta. Kyllästyttääkö sun duuni? Tai mättääkö normiarki? Se ei ole yksittäisen viikonpäivän vika, vaan silloin voi miettiä että mitä voisi tehdä vähentääkseen ärsytystä. Harva meistä kuitenkaan voi päättää jäädä pois töistä tai opiskeluista vain siksi, että viikonlopun jälkeinen aamuherätys sattuu harmittamaan. Jokainen meistä voi kuitenkin päättää asennoitua maanantaihin (tai mihin tahansa päivään) positiivisella asenteella. Kaikki menee huonosti jos jo aamusta alkaen päätät että tänään on huono päivä.

Tutustuin elokuussa Hollannissa järjestetyllä elokuvakurssilla ihmisiin eri puolilta maailmaa. Silloin tuli puheeksi eri kulttuurien perinteet ja uskomukset, josta kirjoitinkin aiemmin. Yksi useaan otteeseen mietityttänyt asia on kiinalainen kalenteri, jota moni taikauskoinen vanhemman sukupolven edustaja käyttää edelleenkin. Sen mukaan esimerkiksi hääpäivä valitaan tarkasti, jotta vältytään epäonniselta avioliitolta. Kalenterista kertonut kiinalainen kurssikaverini matkusti Hollantiin päivänä, josta hänen taikauskoinen äitinsä oli aivan kauhuissaan. Onneksi huonoa onnea ei tullut, ja kaveri pääsi todistamaan äidilleen ettei niillä yksittäisillä päivillä ole oikeasti väliä.

Jonkinlainen taikausko ulottuu kyllä meihin suomalaisiinkin. Moni ajattelee että nimenomaan se maanantai on viikon hirvein päivä. Uskotaan, että maanantain luonteeseen vaan kuuluu se, että kaikki menee päin sitä kuuluisaa.

Joku voisi kyllä tässä kohtaa sanoa, että mun viime maanantai oli juurikin perus maanantai. Itse en ole yhtään taikauskoinen, mutta kyllä viime viikon maanantaina alkoi epäilyttää. Olinko sittenkin valinnut jonkun huonoimman mahdollisen matkustuspäivän kiinalaisen kalenterin mukaan, kun mikään ei vaan tuntunut onnistuvan? Olin matkalla Helsingistä Tampereelle erääseen työtapahtumaan. Lähdin kotoa hyvissä ajoin ja hyppäsin metroon kuten aina. Metro seisoi Rautatientoria edeltävän pysäkin kohdalla paikoillaan muutaman minuutin, ja kuski kuulutti että metrossa on joku oviongelma eikä metro pääse tämän takia liikkeelle. Istuin siinä hetken odotellen, kunnes tajusin että junan lähtöön oli enää 7 minuuttia aikaa! Lähdin sitten juoksemaan sieltä metrolaiturilta rautatieasemalle ja ehdin kuin ehdinkin junaan! Vielä oli minuutti aikaa junan lähtöön kun istuin alas. Ja juuri samalla sekunnilla tuli kuulutus, että juna lähtee liikkeelle vasta kun junan kuljettaja pääsee paikalle. Hän oli jossain toisessa junassa joka oli saapumassa myöhässä Helsinkiin. Lopulta päästiin lähtemään matkaan 20 minuuttia myöhässä. Ei oltu päästy vielä Vantaata pidemmälle kun tuli uusi este; henkilövahinko. Lopulta oltiin Tampereella yli tunti aikataulusta myöhässä. Myöhästyin siis seminaarista johon olin matkalla, vaikka eihän tunnin viivästys niin paha olekaan verrattuna moniin muihin mahdollisiin viivästyksiin. Myönnän, että tää oli aika #firstworldproblem. Siltikin mietin että varmaan kiinalaisessa kalenterissa luki jotain siitä kuinka kenenkään ei kannata kulkea metrolla tai junalla maanantaina 28.1.2019.


LIPASTO, JOKA AIHEUTTI PERHERIIDAN

Monday 28. January 2019 / by nadjastrange









Ollaan asuttu Aleksin kanssa yhdessä reilut 7 vuotta. Näiden vuosien aikana meidän sisustusmaku on ollut aika yhteneväinen. Alkuun huonekalut olivat mustaa Ikean halpis-lastulevyä, sen jälkeen Ikean valkoiseksi petsattua puuta, ja tällä hetkellä se on sekoitus kirppislöytöjä, perintöhuonekaluja, sekä aiemmalta sisustuskaudelta jäänyttä valkoista Ikeaa (joka korvataan heti jos/kun kirppiksiltä löytyy miellyttävät vaihtoehdot). Tämä nykyinen sisustus tuntuu eniten meidän jutulta, ja on kiva kun koti näyttää meiltä eikä Ikea-kuvastolta.

Alkusysäys vintagehuonekaluinnostukseen tuli Aleksin isotädiltä; hän nimittäin jätti Aleksille perinnöksi 50-luvun senkin, mustan jalkalampun samalta aikakaudelta, sekä kuvissakin näkyvän radion ja mustakuvioisen säilytysrasian. Tykättiin näistä niin paljon, että päätettiin alkaa pikkuhiljaa muuttamaan muutakin sisustusta vintagehenkisemmäksi. Ja onhan se ihan hiton siistiä että meillä on lipasto joka on kestänyt käytössä jo yli 60 vuotta!

Oltiin yhdessä keskusteltu siitä mitä muita vintagehuonekaluja me haluaisimme metsästää ikealaisten tilalle, ja haaveiltu liinavaate-/astiakaapista, jonne saisi paljon roinaa piiloon. Eräänä päivänä bongasin tämän kuvissa näkyvän yksilön FB-kirpparilta viidelläkympillä. Laitoin Aleksille viestiä että ostetaanko tämä ja noudettaisiinko se vielä samana iltana. Edessä oli kuitenkin ihan sellainen pieeeeni ongelma nimeltä autottomuus. Aleksi ei halunnut ostaa lipastoa koska oli vielä töissä eikä jaksanut alkaa etsimään autoa lainaan. No mitä minä tein? Reippaana tyttönä soitin äidilleni (johon voi luottaa aina kaikessa! <3) ja haettiin lipasto kahdestaan.

Soitin meidän alaovelta kotiin juuri saapuneelle Aleksille, että voisiko hän tulla kantoavuksi, koska oon tuomassa uutta lipastoa meille. Aleksi tietenkin auttoi, mutta oli samalla tosi loukkaantunut koska en kuunnellut tai edes keskustellut asiasta – mä päätin ostaa lipaston ja sen tein. Aleksi sai tietää ostopäätöksestä vasta kun lipasto oli parin metrin päässä meidän kotiovelta. Meille on käynyt pari kertaa aiemminkin niin, että mä innostun ihan täysillä ja mun on pakko toteuttaa joku asia nythetiäkkiä. Esimerkiksi kerran heitin siivousvimmassani Aleksin erään tavaran roskiin kysymättä häneltä…

Me riidellään tosi harvoin, mutta silloin kun riidellään, se johtuu mun yli-innokkuudesta ja ajattelemattomuudesta. Monesti sisustusjutuissa on kuitenkin käynyt niin, että Aleksi on ensin epäillyt jonkun sisustusjutun toimivuutta, mutta on myöhemmin joutunut myöntämään että mun päätös oli oikea. Ajattelin että lipastonkin kanssa oli sama homma, vaikka oikeasti mun olisi pitänyt ajatella sitä, että meidän koti on myös Aleksin koti ja hänenkin sisustusmaulla ja mielipiteillä on väliä. No mutta nyt on liian myöhäistä! Siinä se liinavaatekaappi nyt nököttää perintöradion, kaktusten ja viiriäisen luurangon kanssa. Onneksi lopulta Aleksikin myönsi että onhan toi tosi kiva kirppislöytö.


TERVEISIÄ NEW YORKISTA

Friday 18. January 2019 / by nadjastrange






Nykissä ollaan oltu jo reilun viikon ajan, mutta vasta nyt maltoin istahtaa alas ja avata tietokoneen.

Aika menee ihan liian nopeasti, sillä ihmeteltävää riittäisi vielä pitkäksi aikaa. Ylivoimaisesti ihmetellyin asia on se, että täällähän on kaikki ihan niin kuin leffoissa! Tekemistäkin riittäisi vaikka kuinka, ja senkin puolesta täällä voisi olla vielä ikuisuuden. Hassua kun samaan aikaan haluaisi jäädä tänne vielä kuukaudeksi, mutta samalla potee koti-ikävää. Me palataan maanantaina Suomeen, jolloin pääsen vihdoin rapsuttelemaan kissoja ja halimaan Aleksia.

Kirjoittelen reissusta ja kaikista kokemistamme siisteistä asioista enemmän paremmalla ajalla. Kiitos muuten edelliseen postaukseen tulleista menovinkeistä!