LIPASTO, JOKA AIHEUTTI PERHERIIDAN

Monday 28. January 2019 / by nadjastrange









Ollaan asuttu Aleksin kanssa yhdessä reilut 7 vuotta. Näiden vuosien aikana meidän sisustusmaku on ollut aika yhteneväinen. Alkuun huonekalut olivat mustaa Ikean halpis-lastulevyä, sen jälkeen Ikean valkoiseksi petsattua puuta, ja tällä hetkellä se on sekoitus kirppislöytöjä, perintöhuonekaluja, sekä aiemmalta sisustuskaudelta jäänyttä valkoista Ikeaa (joka korvataan heti jos/kun kirppiksiltä löytyy miellyttävät vaihtoehdot). Tämä nykyinen sisustus tuntuu eniten meidän jutulta, ja on kiva kun koti näyttää meiltä eikä Ikea-kuvastolta.

Alkusysäys vintagehuonekaluinnostukseen tuli Aleksin isotädiltä; hän nimittäin jätti Aleksille perinnöksi 50-luvun senkin, mustan jalkalampun samalta aikakaudelta, sekä kuvissakin näkyvän radion ja mustakuvioisen säilytysrasian. Tykättiin näistä niin paljon, että päätettiin alkaa pikkuhiljaa muuttamaan muutakin sisustusta vintagehenkisemmäksi. Ja onhan se ihan hiton siistiä että meillä on lipasto joka on kestänyt käytössä jo yli 60 vuotta!

Oltiin yhdessä keskusteltu siitä mitä muita vintagehuonekaluja me haluaisimme metsästää ikealaisten tilalle, ja haaveiltu liinavaate-/astiakaapista, jonne saisi paljon roinaa piiloon. Eräänä päivänä bongasin tämän kuvissa näkyvän yksilön FB-kirpparilta viidelläkympillä. Laitoin Aleksille viestiä että ostetaanko tämä ja noudettaisiinko se vielä samana iltana. Edessä oli kuitenkin ihan sellainen pieeeeni ongelma nimeltä autottomuus. Aleksi ei halunnut ostaa lipastoa koska oli vielä töissä eikä jaksanut alkaa etsimään autoa lainaan. No mitä minä tein? Reippaana tyttönä soitin äidilleni (johon voi luottaa aina kaikessa! <3) ja haettiin lipasto kahdestaan.

Soitin meidän alaovelta kotiin juuri saapuneelle Aleksille, että voisiko hän tulla kantoavuksi, koska oon tuomassa uutta lipastoa meille. Aleksi tietenkin auttoi, mutta oli samalla tosi loukkaantunut koska en kuunnellut tai edes keskustellut asiasta – mä päätin ostaa lipaston ja sen tein. Aleksi sai tietää ostopäätöksestä vasta kun lipasto oli parin metrin päässä meidän kotiovelta. Meille on käynyt pari kertaa aiemminkin niin, että mä innostun ihan täysillä ja mun on pakko toteuttaa joku asia nythetiäkkiä. Esimerkiksi kerran heitin siivousvimmassani Aleksin erään tavaran roskiin kysymättä häneltä…

Me riidellään tosi harvoin, mutta silloin kun riidellään, se johtuu mun yli-innokkuudesta ja ajattelemattomuudesta. Monesti sisustusjutuissa on kuitenkin käynyt niin, että Aleksi on ensin epäillyt jonkun sisustusjutun toimivuutta, mutta on myöhemmin joutunut myöntämään että mun päätös oli oikea. Ajattelin että lipastonkin kanssa oli sama homma, vaikka oikeasti mun olisi pitänyt ajatella sitä, että meidän koti on myös Aleksin koti ja hänenkin sisustusmaulla ja mielipiteillä on väliä. No mutta nyt on liian myöhäistä! Siinä se liinavaatekaappi nyt nököttää perintöradion, kaktusten ja viiriäisen luurangon kanssa. Onneksi lopulta Aleksikin myönsi että onhan toi tosi kiva kirppislöytö.


5 Responses to “LIPASTO, JOKA AIHEUTTI PERHERIIDAN”

  1. Anonymous says:

    Meillä mies ei edes haluis mitään huonekaluja, hänestä on turhaa kaikki kirjahyllyt yms ja mä olen omalla tavalla samaa mieltä, ainut vaan että mihin sä ne kirjat laitat, jossei oo MITÄÄN mihin ne laittaa :D joten kyllä, meiltä löytyy vielä toistaseks kirjahylly.

    • nadjastrange says:

      Haha olis kyllä aika askeettinen koti jos karsisi ihan kaiken pois! Eli ehkä ihan hyvä että sisustuksen suhteen tulee kompromisseja :D

  2. Sini says:

    Näyttääpä kivalta! Ja magee tuo luuranko lasipallossa. Postausehdotuksena olisi kiva lukea sun sisustukseen liittyvistä lemppari kirpparilöydöistä. :)

  3. Emppu says:

    Tunnen Aleksin tuskan! Meillä on monesti käynyt niin päin että mieheni on (ilmaiseksi yleensä) saanut jostakin jotain älytöntä jonka sitten raahaa meille kotiin kun sai ilmaiseksi tai pilkkahintaan. Nämä löydöt on yleensä jotakin rikkinäistä (viimeksi telkkari), jotakin muinaista (jättimäinen tulostin) tai jotakin tarpeetonta (toimistokalusteet, kaksoiskappaleet vaikka imurista tai ruokapöydästä jne). Sitten hän raahaa ne meidän kotiin kysymättä multa ja sitten mun ärtymyksen nähtyään tunkee ne meidän täpötäyteen varastoon. Muusta ei meillä riidellä mutta tä roinan kerääminen aiheuttaa mussa voimakasta ärsytystä/kiukkua :D Mut sun puolustukseksi toi kaappi on tosi kiva!

Kommentoi