THE ONE THAT GOT AWAY

Wednesday 24. October 2018 / by nadjastrange







Hattu Länsilakki / Huivin alkuperää en muista / Takki KappAhl* / Tennarit Minna Parikka

Ei oo mikään salaisuus että allekirjoittaneelle on tullut muutaman vuoden aikana lisää kiloja. Itse oon tosi ok asian kanssa (toisin kuin anonyymit kommentoijat). Mutta yksi asia kuitenkin harmittaa; vanhat kivat vaatteet ovat liian pieniä! Ostin vuonna 2014 ihanan pinkin villakangastakin, joka on jäänyt liian pieneksi ja myyty kirppiksellä parempaan kotiin jo kauan sitten. Sen jälkeen mun elämässä on ollut vaaleanpunaisen takin mentävä aukko.

Pari viikkoa sitten mut kutsuttiin valitsemaan syys-/talvitakki KappAhlin mallikappaleiden joukosta. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin tämän kuvissa esiintyvän vaaleanpunaisen takin rekissä, vaan nappasin sen heti itselleni. En edes sovittanut tätä paikan päällä, koska olin niin varma että takki on meant to be. Ja niinhän se olikin!

Tämä takki on kuitenkin naisellisempi ja ehkä jopa tyylikkäämpi kuin moni muu mun omistama. Ja siksi pitikin hetki miettiä että mihin sen yhdistäisin. Vaikka tämähän sopii hvin yhteen esimerkiksi niiden iänikuisten Dr.Martensien kanssa, niin halusin kerrankin kokeilla jotain muuta vaihtelun vuoksi. Ja nämä maailman söpöimmät Minna Parikan puputennarit sopivat täydellisesti yhteen takin kanssa. Lopputuloksena on vähän tällanen aikuisempi look, vaikka joku työkaveri joskus sanoikin mun näyttävän isolta vauvalta kun mulla oli nämä kengät jalassa ja sellanen samurainuttura päässä :D

*Takki saatu KappAhlilta.


10 Responses to “THE ONE THAT GOT AWAY”

  1. Alina says:

    Moi! Ihana takki ja look muutenki! Näytät musta noissa kuvissa jostain syystä ihan sairaan pitkältä:D ja hyvältä!!

  2. Pulla says:

    Täydellinen asukokonaisuus! Väri imartelee sua kauniisti.

  3. Anonymous says:

    Sama juttu täällä, pari nahkatakkia ja talvitakkia liian pieniä, kun joskus maistu mutakakku&kermavaahto enemmän, mitä liikunta. Ennen kiloja olin kokoa S-pieni M ja olin tosi onnellinen kropassani, varsinkin kun olen 180cm niin miehen sanoin “hyvällä tavalla näyttävä”. Sitten mun isä sanoi mulle, että näytän ihan luurangolta (kiitos iskä) ja se meni niin syvästi mun sieluun, että aloin lihottaa itseäni puolivahingossa ja nykyään en oo yhtään sinut itseni kanssa. Ihan kamala tää tunne kun ei oo voinu “elää täysillä” pariin vuoteen, mutta no, olen alkanu käymään lenkeillä ja toivon kovasti, että ne vähän auttaa tähän oloon. Mitään salimirkkua musta ei saa – kokeilin reilu puoli vuotta mutta FYI.
    Ihailen ihmisiä, jotka on sinut isensä kanssa – oli se koko mikä tahansa!
    Olen sairastanu nuorena lievää anoreksiaa, joten pelkään suuresti etä joku päivä olen siinä samassa tilanteessa, sillä nuorena olin vielä isompi ja siitä kuulin terkkarilta jatkuvasti, joka ajo mut syömättömyyteen. Ihana siis että katsoa, kun ihmiset ovat onnellisia juuri semmoisina kun ovat<3

    • nadjastrange says:

      Voi että, toivon niin kovasti että säkin oot pian onnellinen juuri sen kokoisena kuin olet! <3

      Mitään ei pidä tehdä muiden mielipiteiden takia, joten jätä toisten kommentit omaan arvoonsa (ylipäätään on tosi törkeää kommentoida toisen ihmisen vartaloa) ja elä itseäsi varten! Koita löytää itsestäsi myös niitä hyviä juttuja, niitä löytyy ihan varmasti ja näytät tosi hyvältä vaikka vanhat vaatteet eivät enää mahdukaan päälle. Muista että oot kuitenkin aikuistunut, ja me ihmiset muututaan vuosien aikana niin fyysisesti kuin henkisesti.

      Koita myös löytää urheilulaji josta oikeasti nautit! Mäkään en tykkää salilla käymisestä, mutta roller derbyn aloittaminen on kohottanut ihan sikana itsetuntoa ja arvostusta kroppaani kohtaan. Tuleeko sulla mieleen joku urheilulaji josta voisit tykätä, tai jota haluaisit kokeilla? Parhaassa tapauksessa voit löytää kivan harrastuksen lisäksi paljon uusia ystäviä :)

      Kaikkea hyvää sun syksyyn! <3

  4. Alli says:

    Oot ihan sairaan kaunis! Täällä ulkosuomalainen lukijasi, joka seuraa mietteitäsi ja tekemisiäsi ilolla ja kiitollisuudella. Vuosia olen juttujasi lukenut, mutten kommentoinut – nyt yhtäkkiä, liekö syysruuskan huumasta vai mistä johtuen, teki mieli sanoa että vaikutat reippaalta, herkältä, toimeliaalta, rauhalliselta, kekseliäältä ja mietiskelevältä juuri oikeissa mittasuhteissa. Saan sun jutuista niin paljon arkista voimaa ja intoa, kiitos!

    • nadjastrange says:

      Voi eiiiii miten ihana kommentti!! Kiitos <3

      Tosi ihanaa että musta välittyy toi fiilis, koska koen kyllä samaistuvani noihin adjektiiveihin.

      Kiitos kun kommentoit ja saa kommentoida useamminkin ;)

  5. Anni says:

    Toi takki on mun mielestä jopa parempi kuin se alkuperäinen! Ja miten tyylikäs asukokonaisuus! Hyvällä nadjamaisella tavalla aikuismainen, onnistunut yhdistelmä :)

Kommentoi