Friday 24. February 2017

PUKEUDUN KUIN ANOPPINI

Näissä kuvissa esiintyvät kengät ovat jo yli 5 vuotta vanhat. Muistan sen siitä, että oltiin just alettu seurustelemaan Aleksin kanssa. Taisin ennen kenkien ostamista olla ekaa kertaa Aleksin luona yötä, sillä yleensä me aina hengailtiin mun pikkusessa yksiössä. Aleksilla oli kolme kämppistä, ja voitte varmasti kuvitella millä tolalla heidän kämpän siisteys oli :D Pojat asuvat nykyään erillään ja kaikilla on käsittääkseni nykyään siistit kodit – ehkä juuri tästä kimppakämppäasumisesta ja banaanikärpäsparvien IMUROINNISTA oppineina.

No mutta takasin aiheeseen; olin valkannut seuraavan päivän työvaatteet ja asuun olis sopinu täydellisesti biker-saappaat jonkalaisia en omistanut. Silloin tein poikkeuksellisti muutaman visualistin vuoron Sellon Gina Tricotissa Helsingin myymälöiden sijaan, ja työpäivän jälkeen eksyin kiertelemään kauppakeskuksessa. Aleksi 13 on yleensä ollut kauppa jossa en koskaan käy, enkä oo varma oonko käyny tän kerran jälkeenkään. Just sillä kerralla mä kuitenkin astuin liikkeeseen sisään ja löysin ne täydelliset bikersaappaat!



Vaikka Dr.Martensit on mulla nykyään kovassa käytössä, niin en oo todellakaan unohtanu näitä ihanuuksia. Mä oon kenkien suhteen tosi nirso, ja mulle oli tän tyylisissä saappaissa tärkeetä ettei saappaiden sisäsyrjällä ole vetskaria, varsinkaan jos myös takana on vetskarit. Ja koska materiaalina on aito nahka, niin näitä voi helposti käyttää vielä vuosienkin jälkeen. Tosin nää näyttäisivät kaipailevan kipeästi lankkausta :D

Seurustelun alkuaikana tutustuin luonnollisesti myös Aleksin perheeseen, ja hänen äitinsä iski heti silmänsä noihin saappaisiin. Meillä on sattumoisin vielä sama kengän koko. Mun tuleva anoppini jaksaa edelleen välillä muistuttaa siitä että nää kengät olis kivat. Eli jos nää joskus katoaa niin tiedän mistä lähden kengät hakemaan haha :D Meillä on muutenkin tän mun anoppini kanssa yhtenevä maku muissakin asioissa; kahtena edellisenä vuonna meillä on sattumalta ollut tasan sama kalenteri ja vielä samassa värissä. Hänellä on myös eräs musta pikkulaukku jota ihailen, ja löytyyhän meiltä tietenkin samat kumisaappaatkin. Mä voisin myös kuvitella että mun anoppini voisi käyttää tätä postauksessa esiintyvää Dieselin takkia. Joko mä pukeudun kuin viiskymppinen tai mulla on tyylikäs anoppi. Sovitaan että kyse on jälkimmäisestä, vai mitä?

Takki ja Laukku Diesel
Bikersaappaat O.I.S.
Ruutumekko Monki
Huivi 2nd hand


8 Responses to “PUKEUDUN KUIN ANOPPINI”

  1. miija says:

    Olipas jotenkin ihana postaus. :) Tästä tuli heti aamusta hyvälle mielelle!

  2. Vilma says:

    Yhdyn ensimmäiseen! Ihana postaus josta tuli erittäin hyvä mieli! Harvoin kommentoin, mutta nyt oli pakko, kiitos tästä! :)

  3. Tuuli says:

    Tämä postaus kolahti, koska itse pohdin samaa asiaa vaatteiden suhteen. Tosin pukeudumme äitini kanssa samanlaisiin vaatteisiin nykyään. :D Vaatteet mitä inhosin ennen (maiharit, parkatakit) tuntuvat nyt oman tyylin kulmakiviltä. Ja teininä en pitänyt tämmöisestä tyylistä, koska äitini pukeutuu niin. Nyt taas näytämme usein vaatekaksosilta.

  4. Hanna says:

    Pari vuotta sitten tajusin, että olen äitini. Oltiin molemmat pukeuduttu nilkkureihin, paksuihin sukkahousuihin, hameeseen, villakangastakkiin ja molemmilla oli vielä neulehuivi. En tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Eihän se huono lookki ollut, mutta silti. :P

Kommentoi