aleksi 1 – syöpä 0

Thursday 05. May 2016 / by nadjastrange

Oonkin jo pariinkin otteeseen kirjottanut mulle läheisen ihmisen sairastumisesta, ja nyt kun kaikki on toistaiseksi hyvin niin uskallan valottaa asiaa enemmän. Saatiin nimittäin alkuvuodesta tietää Aleksin syövästä. Voitte varmasti kuvitella miten käsittämättömältä tuntui kuulla, että 27-vuotiaalla monta kertaa viikossa urheilevalla miehellä oli syöpä. Ja vielä mun miehellä! Aina näitä juttuja kauhistelee, mutta siltikään ei koskaan osaa kuvitella että asia sattuisi omalle kohdalle.

Oltiin juuri aloitettu hääsuunnittelut ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Aleksin diagnoosi kuitenkin palautti maan pinnalle; koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu. Tuntui tosi epäreilulta, ja monesti toivoinkin että syöpä olisi ollut mielummin mulla kun Aleksilla. Oli ihan suoraan sanottuna paskaa elää siinä kaikessa epätietoisuudessa, surussa ja stressissä.

Mietin hetken aikaa jo sitä, että olisiko hääsuunnitelmat pitänyt pistää jäihin siksi aikaa että saadaan Aleksi kuntoon, mutta mies oli sitä mieltä että juuri pahimmilla hetkillä oli ihanaa saada muuta ajateltavaa ja fiilisteltävää. En voi käsittää miten vahva tyyppi Aleksi on!

Ja samalla oon kyllä löytäny itestänikin niitä uusia vahvoja puolia joita en uskonut olevan olemassa. Oon luonteeltani tosi herkkä ihminen, ja kun se maailman tärkein ihminen on vakavasti sairas niin voitte vaan kuvitella miten rikki oon ollu. Sitä on itketty työpaikan vessassa ja äidille puhelimessa. Mutta jotenkin kaikesta vaan selvittiin. En ala sen kummemmin avaamaan Aleksin sairaskertomusta, mutta tiivistettynä kahden leikkauksen ja yhden ihonsiirron jälkeen mulla on terve mies! Tietysti pitää käydä tarkastuksissa tulevina vuosina, mutta tällä hetkellä meillä on kaikki hyvin, ja tästä hetkestä pitää nauttia.


“Kipeenä saa olla sisällä aurinkolasit päässä”

Muistan kun mulla oli eräät kuvaukset heti syöpädiagnoosia seuraavana päivänä. Stylisti mietti ääneen että pukisiko mulle päälle mustan vai harmaan paidan ja mun teki vaan mieli huutaa ettei sillä ole mitään väliä! Muistan miettineeni että mun tulevalla aviomiehellä on syöpä ja mä vaan tuhlaan aikaani turhanpäiväsyyksiin. Omat elämänarvot menivät paikoitellen uusiksi, ja samalla lihoin entisestään. Söin stressiin ja suruun, ja tuntui niin tyhmältä lukea blogissa kommentteja siitä kuinka olin lihonu. Mulle oli ihan sama, sillä ulkonäöstäni huolimatta mä olen täysin terve ihminen, ja valitettavasti muilla ei ole asiat yhtä hyvin. Pitää oikeesti osata olla kiitollinen ja nauttia elämästä keskittymättä turhanpäiväsyyksiin.

Välillä tuntuu että moni blogien lukija keskittyy bloggaajien elämässä just niiden pinnallisten puolien puimiseen ja tarttuvat aivan ihme asioihin ihan vaan loukatakseen tai haastaakseen riitaa. Olin joitain kuukausia sitten Jenni Pääskysaaren (girlcrush!) pitämällä luennolla, jossa Jenni jakoi PowerPoint-esityksessään tekstin joka pysäytti silloin, ja mietityttää edelleen. Näistä erittäin viisaista sanoista vois muutama ilkeä anonyymikin ottaa oppia.

Be kind, for everyone you meet is fighting a battle you know nothing about.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku joka on kokenut läheisen sairastelun tai jopa menetyksen ja kaipaa juttukaveria, niin mulle saa aina laittaa sähköpostia. Osoite löytyy tosta sivupalkista. ❤️


66 Responses to “aleksi 1 – syöpä 0”

  1. ilisa says:

    <3

  2. Alina says:

    Ihan hirveästi sydämiä sulle ja vahvalle aleksille!! <33 alko itkettää tota lukiessa vaikka kaikki kuulostaa onneksi olevan hyvin nyt. Kun olin lukenut sun läheisen sairastuneen niin ei ihan rehellisesti käynyt mielessäkään et se ois ollu Aleksi, ihan hirveää jos ihan sille kaikista tärkeimmälle kävis jotain! Mun mummikin sairasti syövän mutta mummi voitti 100-0 :)) rakkautta sinne!!

  3. Sina V. says:

    Koskettava teksti. Ihana kuulla, että nyt on kaikki hyvin <3

  4. Anniina J says:

    Paljon voimia ja rakkautta ja yksisarvisia molemmille! Ootte vahvoja.

  5. Jenna says:

    Niin totta, kukaan ei voi koskaan tietää mitä siellä ruudun toisen puolella (tai vaikka naapurin oven takana) on menossa, joten ei saa tuomita turhaan :) Paljon tsemppiä teille <3

  6. Annie Mink says:

    Mullakin silmät kostui tätä tekstiä lukiessa. Mutta niin hyvä kuulla, että kaikki alkaa olla jo paremmin <3 Ootte kyllä molemmat niin vahvoja ja yhdessä selviätte mistä vain :)

  7. Sonja says:

    Hirveän paljon tsemppiä ja rakkautta teille! :) <3

  8. Heidi says:

    Ihmisellä on yllättävän paljon voimavaroja selviytyä vaikeistakin ajoista, vaikkei aina niin ehkä osaisi itsestään ajatellakaan. Silloin kun on vaikeaa, on nimenomaan tärkeää yrittää jaksaa ajatella eteenpäin ja suunnitella tulevaisuutta. Kaikkea hyvää tulevaan teille molemmille <3 <3 <3

  9. Iina says:

    Hui mun sydän jätti lyönnin välistä kun näin otsikon. Ihanaa että kaikki on hyvin nyt <3 oon seurannut sua alusta asti ja tullut juttelemaankin joskus ja sinä ja aleksi myös tunnutte hassun läheisiltä mulle, vaikka ei oikeesti tunnetakaan! Voimia teille jatkoonkin! Ja ihania hääsuunnitteluja <3

  10. elina says:

    <3

  11. Milla says:

    Tuli mieleen kans tällanen quote:

    You never know how strong you are until being strong is your only choice.

    Tuntui sopivan. Jaksamisia :)

  12. Emmi says:

    No nyt kyllä pysäytti. Itkettää teidän puolesta, siitä surusta ja pelosta mitä ootte kokeneet viime aikoina ja etenkin ilosta, kun kaikki on nyt hyvin. Toivotan teille ihan hirveästi onnea ja rakkautta ja lämpöä <3

  13. Nelli says:

    Olipa pysäyttävä teksti. Ihanaa kuulla että kaikki on nyt hyvin, pidän sormet ja varpaat ristissä että tilanne pysyy myös jatkossa hyvänä!

  14. Enni says:

    Oon niin huono kommentoimaan välillä, mutta nyt kyllä oli pakko :)
    Oon lukenut sun blogia niiiiiin monta vuotta. Oot varmaan ensimmäisiä bloggaajia joita oon alkanut seuraamaan.

    Niin ihanaa kuulla, että Aleksi on toipunut ja voitte huokaista helpotuksesta nyt. Ei olis käynyt mielessäkään, että se sun läheinen joka sairastu, on Aleksi. Tuollaiset kokemukset kasvattaa ja varmasti sitoo teitä vielä enemmän yhteen. Olen oikeasti niin onnellinen, että syöpä saatiin pois :)

    Osaan kuvitella kuinka rankkoja kuukausia teillä on ollut ja tulikin kyllä itku silmään, kun tätä luin. Olen menettänyt ja meinannut menettää läheisiäni. Isovanhempien sairaudet ja on ollut rankkoja seurata vierästä, mutta vanhojen sairastuminen ja kuoleminen on silti luonnollista. Oma siskoni sairastui punkin aiheuttamaan aivokuumeeseen toissakesänä ja siinä oli lähellä kuolema. Ne epätietoiset päivät oli kamalia ja osaa kyllä arvostaa sitä, että hän jäi henkiin ja pystyy kävelemään tänä päivänä. Olen menettänyt myös 2 ystävääni. Eräs ystäväni kuoli reilu parikymppisenä hirvikolarissa 2011. ja toinen ystäväni kuoli 28-vuotiaana aivokasvaimeen (2014)). Sitä taistelua oli kamalaa seurata vierestä ja ikävä ei poistu, vaikka välillä helpottaakin. Tulipa tästä pitkä teksti, yritin vain kertoa että voin samaistua siihen kuinka peloissasi olet ollut.

    Mutta onneksi Aleksilla kävi hyvin ja toivotan niin paljon kaikkea hyvää teille ja onnea häävalmisteluihin :)) <3

    -Enni
    http://palapelinkokoamista-enni.blogspot.fi/

  15. Annika says:

    Teki mieli kommentoida jotain, mutta postaus oli niin pysäyttävä, että en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

    Jos jotain voin sanoa, niin haluan lähettää teille molemmille virtuaalihalauksia ihan mielettömästi <3

  16. Annika says:

    Mulla nousi väkisinkin pala kurkkuun, kun luin tätä (terveisin herkkis). Oon monesti lukenut ärsyyntynenä tyhmiä kommentteja, mitä sulle on tullut, ja nyt kyllä suututtaa sun puolestasi vielä enemmän! Mutta onneks syöpätutkimus ja -hoidot on ottanu isoja harppauksia ja onneks onneks onneks Aleksi on nyt kunnossa!! Paljon voimii ja kaikkee hyvää teille ♥ :–)

  17. Ulla says:

    <3 Kaiken tän hirveyden keskellä ootte kuitenkin ollut onnekkaita siinä mielessä, että syöpä on löytynyt ajoissa ennen kuin ois ollut liian myöhäistä. Aloin itkemään metrossa tätä tekstiä lukiessani, koska viime vuoden lopussa menetin itselleni tosi tärkeän ihmisen ja se menetys tapahtui silmän räpäyksessä ilman etukäteisvaroitusta.

    Musta on ihanaa, ettette lopettanut hääsuunnitelmia syövänkään edessä. Koska mitä muuta tollasina hetkinä tarvitaan kuin rakkautta ja uskoa tulevaisuuteen. Kaikkea hyvää teille, oon seuraillut sun blogiasi varmaan lähes alusta asti, mut harvoin mitään kommentoinut :)

  18. Laura says:

    Oon lukenut sun blogia jo alkuajoista lähtien, ja hassusti se vaan tuntuu siltä että olisit joku vanha tuttu. Harmittaa siis teidän puolesta, että olette joutuneet tuollaista kokemaan, mutta samalla todella mahtavaa, että olette vastoinkäymisistä selvinneet sekä fyysisesti että henkisesti! Voimia Aleksille ja myös sinulle, tästä on varmasti hyvä jatkaa entistä vahvempina eteenpäin :) Vaikutatte tosi mukavalta parilta, onnea yhteiseen elämäänne <3

  19. Järkyttävää kuulla, mutta onneks kaikki on nyt hyvin! Uskomatonta, että oot jaksannu blogata kaikesta huolimatta – itse en siihen pystyisi. Toi jakamasi lause on mulle jo vanha tuttu, mutta niin totta. Koskaan ei voi tietää, mitä muut käy elämässään läpi, tai vaikka millanen toisten parisuhde on. Vaikka elämä näyttäis miten täydelliseltä, voi mukana joutua kantamaan raskaita asioita. Siks energiaa ei kannattaiskaan haaskata olemalla muille kateellinen tai ilkeä.

  20. Jenna says:

    <3, <3 ja vielä kerran <3.
    En todellakaan tiedä miksi, mutta lukiessani postausta mulle muistui mieleen jokin Aleksin (omassa blogissaan?) joskus tekemä kokkaus/leipomisvideo jossa taisi jonkun kakun tehdä? Siitä on todella monta vuotta aikaa, mutta videon biisi Bring em home alkoi soimaan heti päässä! Biisi ei nyt tähän kyllä liity mitenkään, mutta käsittämätöntä, kuinka tuollainen muisto palasi mieleen! :D
    Kaikkea hyvää teille ja ihania hääsuunnitteluita. <3
    T. Pitkäaikainen hiljainen lukija :)

  21. NV says:

    Oot todella urhea! Paljon iloa teille! Ootte jaksanu uskomattoman matkan. Vahvoja ootte.

    Itsellä oli munasarjakasvain 19v n. 10 vuotta sitten. Edelleenki mua tutkitaan vuoden välein. Paras mummu menehty toiseen syöpään vaan 2kk mun leikkauksen jälkeen sillon.

  22. Olipa koskettava teksti <3 Ja kuinka vahvoja olette molemmat olleetkaan kaiken keskellä! Ihan uskomattomalta tuntuu, että blogillekin on jäänyt voimia vaikka elämä noin koettelee. Varmasti on toisaalta helpottavaa saada välillä muuta ajateltavaa, mutta voin vaan kuvitella miten paljon tuollainen muuttaa ajatuksia ja tärkeysjärjestystä elämässä. Pienet murheet (kuten nyt vaikka ulkonäköön liittyvät) alkavat varmasti tuntua ihan tyhjänpäiväisiltä.

    Onpa ihana kuulla että kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin! Paljon voimia, valoa ja rakkautta teille sinne! <3

  23. Sanni says:

    Ihana kuulla että asiat on nyt paremmin! Tommoset tapaukset pistää kyllä tosiaan asiat tärkeysjärjestykseen, ei välttämättä oo se oma ulkonäkö enää ihan ykkösenä. Sitä on monien valitettavasti vaikee ymmärtää…
    Ootte molemmat hullun vahvoja, nostan teille hattua ja toivotan kaikkee hyvää tulevaisuuteen! ♡

  24. Salla says:

    On varmaan eka kerta kun kommentoin jotakin postausta. Mut jostain syystä tää pysäytti, mulle tuli ihan kyyneleet silmiin. Teen ite väitöskirjaa silmäsyövästä ja välillä töissä näkee tosi huonossa kunnossa olevia nuoriakin potilaita, joka kerta pistää miettimään kuinka ennalta-arvaamatonta tää elämä on. Mulla ei onneks oo lähisuvussa syöpää, mutta monia muita vakavia sairauksia ja on se vaan yhtä raskasta kun jotain tollasta sattuu omalle/läheisen ihmisen kohdalle :( oot niin oikeassa että ei pitäis keskittyä turhanpäiväsiin asioihin vaan elää hetkessä ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä. Terveenä pysyminen ei oikeasti oo itsestäänselvää. Ootte molemmat Aleksin kanssa vahvoja ihmisiä, toivon teille vaan parasta! Ihanaa kesää :)

  25. Anne says:

    Nadja, tämä oli koskettava teksti. Toivoisin monien lukevan tämän ja pysäyttävän edes kerran huulilleen satuttavat sanat. Myös itseni. <3

  26. Cati says:

    Tosi harvoin luen mitään blogeja, mutta tää otsikko pisti mut mietteliääksi. Tää pysäytti mut täysin ja todellakin pisti ajattelemaan. Toivon siis teille pelkkää hyvää ja upeaa elämää yhdessä <3.

  27. lilli says:

    Ihailen sun elämänasennetta muutenkin mutta tuo on todellakin totta että kun tajuaa mitkä asiat elämässä oikeesti merkitsee niin niitä osaa arvostaa.

    Tsemppiä tosi paljon molemmille, teille tulee varmasti ihanat häät! :)

  28. Henna says:

    Voimia ja kaikkea hyvää tulevaan <3

  29. HB says:

    Voi vitsit, mikä pysäyttävä teksti. Itku tuli lukiessa, kuvitellessa mikä tunnemyrsky siellä on käyty kevään aikana läpi, ja kuinka vahvoja olette. Aivan ihanaa että nyt kaikki on hyvin. <3 En osaa edes kuvitella, miten itse selviytyisi tilanteessa jossa oma puoliso sairastuisi, mutta aivan järkyttävä ajatus. Olette ihana ja upea pari, voimaa ja terveyttä ja aurinkoa jatkoonkin <3

  30. noora says:

    <3 Tämä sain pitkäaikaisen ja hiljaisen lukijan kommentoimaan. Enpä osannut arvata, että sairastunut läheinen on Aleksi. Huh. Mielettömästi voimia molemmille!<3

  31. Meri says:

    Nää on näitä juttuja, joihin ei osaa oikein koskaan löytää oikeanlaisia sanoja… Oon ollut blogisi seuraaja jo ikuisuuden (Tyylitaivas..? Muistanko väärin :D), mutta en oo kai koskaan kommentoinut. Haluan nyt sanoa, että susta (ja teistä parina) on aina huokunut sellainen ihana, söpö ja lämmin fiilis. Toivon teille kaikkea hyvää, vahvoja olette! :)

  32. Marju says:

    Jaksamisia, voimia ja kaikkea hyvää molemmille <3 onnea häihin ja tulevaan, iloa, valoa ja rakkautta.

  33. hanna says:

    Mun edellisellä poikakaverilla oli syöpä. Hän sairastui teini-iässä leukemiaan, joka selvisi aknelääkkeen takia ihotautilääkärin vastaanotolla otetuista verikokeista. Tulin mukaan ihan loppuvaiheessa kun jälkihoito oli päivittäisten lääkkeiden varassa ja tarkastuskäyntejä piti tehdä muutama vuodessa. Olin jos siinä vaiheessa aika rikki ja aika oli mulle rankkaa kun kuulin millaista kaikkea hän kävi läpi, joten en voi edes kuvitelle teidän oloa diagnoosin aikaan.

    Onneksi asia kääntyi paremmin päin, tsemppiä aivan hirveästi sinne :)

    hanna
    http://www.hannamariav.com

  34. Maria says:

    <3 ihanaa että joskus näin! Itse menetin molemmat isovanhemmat isän puolelta syövälle. Ensimmäinen lähti mun ollessa 6lk ja toinen 2v sitten. Jokaisesta päivästä pitäisi nauttia, kuin se olisi viimeinen!

  35. Anna says:

    Ihan mielettömästi haleja ja tsemppiä sinne, ihanaa että nyt on asiat hyvin! Toivon teille kaikkea hyvää jatkossakin <3

  36. Stina M. says:

    <3

  37. TanjaC says:

    Paljon voimia ja jaksamista teille ja onneksi pahin jo takana päin!Sairastuneen läheisen osa ei ole koskaan helppo ja varmasti ajatusmaailmaakin se voi muuttaa..Ja vielä; Olet ihanan aito,valoisa ja kaunis!Näin minulle on blogin kautta ainakin välittynyt☺t.lukija useamman vuoden ajalta

  38. Kata says:

    Oih! Voi mitä te olettekaan joutuneet käymään läpi?! Mahtavaa kuulla, että asiat ovat nyt paremmin. Paljon virtuaalihaleja!

  39. Kaisa says:

    Sitä mä monesti ihmettelen, mikä ihme saa ihmiset olemaan ilkeitä toisilleen? Oli se sitten ilkeä kommentti blogitekstiin, töykeä käytös asiakaspalvelijalle tai mitä tahansa. Mun tekee mieli aina alkaa kiljumaan, jos sellaista käytöstä näen/kuulen ja polkemaan jalkaa maahan kuin mikäkin uhmaikäinen kakara. Koskaan ei voi tietää mitä toisen elämään kuuluu! Se, että hymyilee kuvissa tai asiakaspalvelutilanteessa ei välttämättä tarkoita, että kaikki on hyvin ja kestää ilkeyksiä.

    Tosi paljon tsemppiä niin Aleksille kuin sulle! Kiitos, kun jaoit tämän asian lukijoidesi kanssa. Ehkä se herättää jotain ihmisiä olemaan enemmän ihminen toisillekin.

  40. mildred says:

    Sinä olet kyllä huippu tyyppi..kaikkea hyvää teille sinne ja jaksamista sinulle ja Aleksille ja teidän hääsuunnitteluille..ja silloin pitää syödä kun ruoka maistuu,se on mun motto..voi tulla aikoja ettei se maistu..oon seurannut mun siskon anoreksiaa läheltä..ja sun blogia oon seurannu vuosia ja luen sen aina ekaksi..harmi vaan,et sitte täytyy tapahtua jotain koskettavaa mikä saa lukijat komentoimaan..mut kaikkea hyvää ja aurinkoisia päiviä teille sinne :-)

  41. Marjut M. says:

    Toinen kanssakärsijä ilmoittautuu! Mun avopuolisolla (aiemmin täysin perusterve 26-vuotias) todettiin syöpä viime keväänä koko alkuvuoden oireilun ja lääkäreissä ravaamisen jälkeen, hän selvisi yhdellä leikkauksella ja on nyt vuoden ajan käynyt 3 kk välein kontrolleissa. Epätietoisuus tuolloin oli ihan hirveetä, mutta yhtäkään kyyneltä en vuodattanut puolison edessä, en valitellut ja voivotellut hänelle aiheesta, en tahtonut, että hänellä olisi vielä syövän päälle oma tyttöystäväkin murehdittavana. Koitin olla mahdollisimman kannustava ja positiivinen. Mun isällä oli vuotta aikaisemmin todettu syöpä ja hän oli siitä selvinnyt (hänellä tosin oli vaikeampi tapaus ja joutui käymään sytostaattihoidon läpi ja joutui usein yleistilan laskun vuoksi osastohoitoon), joten tämä toinen syöpäuutinen ei ollut niin murskaava, kun jo vähän tiesi mitä tuleman pitää ja ettei syöpädiagnoosi todellakaan ole nykyaikana mikään kuolemanjulistus. Kontrollit jännittää aina muakin, mutta tähän mennessä kaikki verikokeet ja TT-kuvaukset ovat olleet kunnossa. :)

    Nyt pelkkiä ihania aikoja teille tulevaisuuteen, pikaista toipumista, puhtaita kontrolleja ja varmaankin osaatte ihan uudella tavalla nauttia kesästäkin. <3

  42. hamish says:

    Jestas. Täällä myös yksi joka lukenut juttujasi jo vuosikausia.
    Tekstisi pysäytti, kuva vielä enemmän.
    Rakkautta ja pitkiä yhteisiä vuosia teille! <3
    Onneksi teillä on toisenne.

  43. K says:

    ♥ ♥ ♥
    T. Useamman vuoden hiljainen lukija

  44. Sanna says:

    Hirmuna tsemppiä molemmille

  45. Tiitu says:

    Ootte sissejä molemmat! Onneksi syöpähoidot ovat kehittyneet huimasti, mutta kyllä se diagnoosi aina pysäyttää. Lähipiirissäni on useita syövän sairastaneita joten niitä sydämentykytyksiä on tullut koettua valitettavan usein. Mm. veljeni sairasti teini-iässä kaksi eri syöpää, joista toinen oli vielä erityisen aggressiivinen. Niistä hän kuitenkin selvisi voittajana ja on sittemmin elänyt täysin normaalia elämää, kontrollikäyntejä lukuun ottamatta toki.
    Muistan itsekin hyvin nuo tunteet, joita kuvailit: kuinka sitä toivoisi olevansa itse se sairastunut ja kuinka monet arjen asiat alkavat tuntua aivan tyhjänpäiväisiltä. Muistan kuitenkin myös erityisen hyvin erään äitini antaman neuvon: vaikka veljeni sairastaakin, ei siihen saa jäädä vellomaan, eikä tuntea syyllisyyttä iloisista asioista. Se ei auta mitään, eikä etenkään sitä joka sairastaa. Tuetaan toisia niin hyvin kuin mahdollista ja itketään silloin kun itkettää, mutta muistetaan vielä nauraa ja iloitakin niistä hyvistäkin asioista. Ihanaa, ettette lykänneet häitä! <3

    Aikamoisen sekava teksti tuli, pahoittelut! Tämä on niin tunteita herättävä aihe. Voimia teille molemmille ja hienoa että pahin on jo ohi!

  46. V-sukka says:

    Paljon voimia molemmille! Tuli itku lukiessa, sekä surusta että onnesta!
    Itse mietin usein vaikkapa julkisissa kulkuvälineissä, että mitäköhän joku vieressä istuva tyyppi on mahtanut kokea.
    Niin ihanaa, että pääsette alttarille <3 <3

  47. Sofia says:

    Tajuttoman koskettava teksti! Mä olen puolisoni suhteen sen verran tunteellinen tyyppi, että usein tulee mietittyä mitä tekisikään ilman toista. Kyllä siinä nousee tippa linssiin kun edes ajattelee toisen menetystä, mutta se, että se on oikeasti käynyt lähellä on jotain sanoinkuvaamatonta. Mä en pysty mitenkään samaistumaan siihen, mitä te olette käyneet läpi, mutta mut täyttää lämpö kun tietää teidän selvinneen teidän elämän (mahdollisesti)suurimmasta koettelemuksesta <3 Mä en toivo mitään muuta kuin onnea, rakkautta, toivoa, iloa ja lämpöä teidän tulevaisuuteen, ihan äärettömissä määrin <3 Teksti jätti niin sanattomaksi, etten vain saa enempää sanaa suusta, mutta toivottavasti mun onnellisuus teidän puolesta välittyy edes näiden vähäisten sanojen läpi :) <3

  48. Minttu MAMI GO GO says:

    <3 !!!!!!

  49. kiitos tästä postauksesta says:

    Ei ole helppoa kun läheinen sairastuu. Mutta kiitos että jaat tällaisetkin hetket täällä blogissa. Toivottavasti saat myös hyvää vertaistukea muilta saman läpikäyneiltä! Ja asia on todellakin niin että koskaan ei voi tietää mitä pinnan alla tapahtuu, itsekin olen suorastaan taikuri piilottelemaan rankkojakin juttuja. Niinkuin juurikin lähipiirin vakavia sairauksia.

    Voimia ja terveitä vuosia jatkoon <3

  50. Sini says:

    Oi mahtava teksti! <3

  51. minna says:

    ihan kamalaa!!! :( onneksi kaikki on nyt hyvin! <3

  52. Maiju says:

    Kauheesti voimia jatkoon! <3

  53. Manaattilapsi says:

    Paljon voimia ja haleja molemmille! <3

  54. sanntttu says:

    hirvittävää, mutta ihanaa että kaikki on nyt hyvin ! teksti laittoi miettimään oman elämän arvoja uusiksi. pysäyttävä ajatus että sairauden vois kohdata kuka tahansa itselle läheinen.

  55. Jenna says:

    ♡♡♡

  56. Tuija says:

    En osaa kommentoida mitään järkevää, mutta toivon teille molemmille onnellista ja tervettä loppuelämää yhdessä. ♥

  57. akialoa says:

    Mun avomies sairastui kanssa syöpään, oli tuolloin 24 vuotias ja tuntuihan se epäreilulta.. avomieheni sairastama syöpä ei kuitenkaan onneksi ollut niitä vaarallisimpia ja tilastojen mukaan 95% nuorista siitä selviää, mutta pistihän se jollain tasolla elämänarvoja uusiksi. Nykyisin on saanut terveen paperit :)
    Paljon tsemppiä teille ja rutkasti onnea tulevaan! <3 tälläiset kokemukset tekevät parisuhteesta vain vahvemman :)

  58. johanna says:

    Sanalla syöpä on pelottava kaiku. Onneksi lääketiede on huikean hyvää Suomessa ja monet syöpätaudit saadaan hoidettua :) Toivottavasti jatkokontrolleissa ei mitään enää ikinä ilmene!
    Eka kommentti muuten tänne sun blogiin vaikka vuosia oon jo seurannut :) Nyt oli vaan pakko jotain kirjoittaa. Minulta poistettiin muutama vuosi sitten iholta lääkärin mielestä harmittoman näköinen ihomuutos. Itse vaadin sen poistamista kun tiesin, ettei se oo normaalin näköinen. No, tyvisolusyöpähän se oli, mikä onneksi on “harmiton” syöpä ja koko paska saatiin kerralla poistettua. Itse en edes säikähtänyt koko diagnoosia kun olin googlen kuvahaun perusteella sen itselleni jo diagnosoinut aikaisemmin :D Nyt oon oikeastaan unohtanut koko asian vaikka hieno kirkkovenearpi löytyy näkyvältä paikalta :)

    Ihanaa kesän alkua teille molemmille!

  59. Satu says:

    Sanattomaksi vetää. Voin vaan kuvitella teidän murheen, pelon ja surun määrän. Tsemppiä ja jaksamista kummallekin! Ootte upea pari ja toivon teille kaikkea hyvää ja terveyttä jatkoon. Oon sun todella pitkäaikainen lukija, mutta harvoin jos koskaan kommentoinut. Nyt on pakko toivottaa tsempit! Kiitos ihanasta blogista <3

  60. Saara says:

    Tsemppiä teille molemmille <3

  61. Terhi says:

    Paljon tsemppiä jatkoon ja toivon teille sylin täydeltä onnea eteenpäin. Vahvoja tyyppejä olette!

Kommentoi

Nadjastrange