Thursday 26. February 2015

UKCP

Nyt kun oon päässy korvieni venyttelyssä haluamaani kokoon (12mm) on tullu aika haalia ihania koruja! Mulle kävi aluksi niin, että ostin joka koolle muutamat eri plugit ja ne jäi luonnollisesti aika pian käyttämättä. 8mm:n kohdalla tajusin, ettei mun tosiaan kannata vielä pahemmin ostella plugeja, vaan odottaa että pääsen haluamaani kokoon ja aloittaa keräily vasta silloin. UK Custom Plugs halus auttaa mua keräämään kattavaa plugivalikoimaa, ja lähetti ihan superin paketin:

Mä oon itse asiassa joskus ostanutkin kyseisestä nettikaupasta plugeja, ja myös molemmilla Lontoon tatuointimessuvierailuillani on tullut vietettyä laittoman paljon aikaa UKCP:n koruja hypistellen. Esimerkiksi tämän postauksen yksilöt on ostettu UK Custom Plugsilta. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että olin erittäin innoissani tämän uusimman paketin saatuani, sillä ensinnäkin haluaisin lähes kaikki UKCP:llä myynnissä olevat korut, ja toisekseen noi kaikki mun paketista kuoriutuneet on niin mun näkösiä!

Mä en oo vieläkään saanu yksiäkään double flare -koruja korviini ellei ne ole ollu silikoniset, joten noi screw back -malliset plugit on mulle niin paljon helpommat. Jos jollain on tiedossa hyviä kikkoja double flarejen käyttöön, niin pliis ilmiantakaa kikkanne kommenttiboksiin! Mä en vaan osaa :D



Lähetyksestä kuoriutuneista plugeista mun lempparit on nämä mustaharmaat ruusut, jotka pääsivät heti korviin killumaan. Aloin tässä vaan miettimään, että plugit ja niiden kuvat näyttäis ehkä vieläkin kivemmilta jos mun korvat olis 14mm kokoset. Apua. Onko korvien venytyksessä sama ongelma kun tatskoissa, eli aina haluaa vaan enemmän ja enemmän, tai tässä tapauksessa isompaa ja isompaa…?

*Tuotteet saatu yhteistyöstä UK Custom Plugsin kanssa


Tuesday 24. February 2015

liian vanha lävistyksille?

Mulla on ollu sama lävistys jo kaksitoista vuotta. Ja kyseessähän on se erittäin yleinen lävistys, eli madonna. Jo vuosien ajan on ollu suunnitelmissa ottaa kyseinen lävistys pois, mutta en vaan koskaan saanu korua auki kun se on ollu niin jäykkä. Tänään kuitenkin kävi niin, että me päätettiin Aleksin kanssa repiä koru auki kaksien pihtien avulla.

Syy mun lävistyksen irrottamiselle näkyykin ylläolevassa kuvassa. Äiti älä huoli, se on feikkilävistys. En oo ihan varma siitä että oonko liian vanha ottamaan oikeita lävityksiä, tai että sopisiko mulle ylipäätään yhtään tollanen septum-lävistys. Täytän tänä vuonna 27, ja jotenkin mulla on sellanen fiilis ettei tässä iässä enää kuuluisi ottaa lävistyksiä. En tiedä mistä tää fiilis johtuu, koska oon kuitenkin sitä mieltä että ihmiset saa tehdä ihan mitä huvittaa ja ihan minkä ikäisenä tahansa.

Ehkä mä sit oon vaan niin nössö? Edellisen lävistyksen ottamisesta kun on niin monta vuotta että pelkään sitä kipua. Kuulostaa varmaan hassulta että tatuoitu tyyppi pelkää lävistyksen ottamista, mutta se on kuitenkin niin vieras tilanne mulle. Ja eniten pelottaa se rusahdus kun lävistysneula menee ruston läpi. Hyii. Mulla on siis ton septumin lisäksi ollu haaveena ottaa tragus-lävistys korvaan. Sekin pelottaa joten katotaan nyt otanko missään vaiheessa oikeita lävistyksiä.

Päädyin lopulta ostamaan eBaysta “feikki”lävistyksen jonka kanssa voi huoletta kokeilla että onko septum edes yhtään mun tyylinen. Ja jos taas pelkää että siihen kyllästyy heti, niin voi vaan aamulla jättää korun laittamatta nenään killumaan. Niin helppoa!

Mulla on jotenkin ristiriitaiset fiilikset tosta korusta. Se tuntuu niin hallitsevalta varsinkin kun on tollanen vähän erikoisemman mallinen eikä ihan se perus rengas. Koru ei tunnu mitenkään oudolta nenässä, joten tohon toivottavasti tottuu pian.

Toinen totuttelua vaativa asia on se, että mulla ei enää ole madonna-lävistystä naamassa! Se on kuitenkin ollu mulla jo yli 12 vuoden ajan, ja on ollu osa mua. Oon vuosia eläny lävistyksen kanssa ja suhtautunu siihen kun syntymämerkkiin – se vaan on siinä. Nyt pois ottamisen jälkeen toi korun jättämä reikä tulee todennäköisesti olemaan siinä piiiiiitkään eikä välttämättä ikinä lähde pois, mutta toivotaan että se edes vähän pienentyy. Otin korun siis pois 5 minuuttia ennen näiden valokuvien ottamista. Kokeilin tietysti myös että tuleeko vesi tosta reiästä läpi. Ei tullu, harmi. Mutta pakkohan se oli kokeilla koska moni on kysyny että tulisko!

Joo. Ehkä mun oli aika vihdoinkin päästä teini-iän yli! Mutta mitä mieltä te ootte tosta (feikki)septumkokeilusta? Entä oliko mun vihdoinkin aika repiä teininä ottamani lävistys pois?


Wednesday 18. February 2015

kuukausi kuntokuuria takana!

Oon nyt reilun kuukauden verran noudattanu terveellisempiä elämäntapoja. Kaikki siis lähti siitä, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Sportyfeelin kampanjaan. Kyseessä on kolmen kuukauden mittainen kuntokuuri, joka mun tapauksessa on kunnon kohotuksen lisäksi keskittynyt laihdutukseen ja terveellisempiin ruokailutottumuksiin. Kerroinkin jo edellisessä kampanjapostauksessa hieman omista taustoistani ja tavoitteistani, ja tällä kertaa keskitytään siihen miten tämä ensimmäinen kuukausi on sujunut.

Olin alkuun tosi tarkka ruokailuistani, ja punnitsin jokaisen personal trainerin laatiman ateriani gramman tarkkuudella. Luovuin kuitenkin ideasta parin viikon päästä, sillä mua jotenkin ahdisti miettiä ruokailua niin tarkkaan. Laihdutuksessa ne oikeat ruokamäärät ovat kyllä tosi tärkeitä, mutta mulle tuntu paremmalta jättää keittiövaaka joidenkin aterioiden kohdalla sivuun. Kahdessa viikossa oli kuitenkin jo oppinut silmämääräset määrät, eli esimerkiksi 100g jauhelihaa on helppo annostella.

Alkuun viisi kertaa päivässä syöminen oli tosi haastavaa, mutta ei se mikään mahdoton haaste kuitenkaan ollut! Säännöllisesti syöminen on tuonu mulle paljon lisäenergiaa ja myös kroppa kiittää. Ruokailua vaikeampaa on ollu liikunta. Raskaan ja kiireisen työpäivän jälkeen on vaatinu ihan hirveästi ottaa itteään niskasta kiinni. Ei se itse liikunta oo kuitenkaan ollu hirveetä, vaan lähinnä se aloittaminen. Kaikista vaikeinta on kuitenkin ollu herkkujen pois jättäminen! Oon tämän kuukauden aikana oppinu itestäni sen, että mä oon ollu tosi riippuvainen herkuista. Aina jos on ollu paha mieli, niin oon lohduttautunu herkuilla. On ollut itsestäänselvyys että sairastaessa herkutellaan. Hyvinä hetkinä juhlitaan herkuilla, eikä elokuvateatteriin menemisestä tule mitään ilman isoa karkkipussia. On siis ollu tosi vaikeata olla yhtäkkiä syömättä kaikkia niitä lempikarkkeja ja sipsejä.

Oon kuitenkin selvinny yllättävän hyvin ilman herkkuja! En oo kuitenkaan noudattanu dieettiäni ihan täysin, sillä tiedän että aivan varmasti ratkeaisin ja tekisin vaan pahempia tuhoja jos pitäisi lopettaa herkuttelu seinään ja pärjätä kuukausia ilman herkkuja. Annoin esimerkiksi luvan itselleni syödä ystäväni synttäreillä, koska päivänsankari oli tehny sinne itse ruoat ja tiesin etten olis mitenkään selvinny juhlatarjoiluista retkahtamatta. Oon välillä antanu itselleni luvan, ja sillon on tullu hyvä fiilis kun ei oo lopulta edes syöny paljoa herkkuja ja seuraava ateria on taas ollu dieettisuunnitelman mukainen.

Nyt tää kuulostaa siltä kun olisin herkutellu ihan hulluna! Mutta oon siis näiden viikkojen aikana käyny kolmesti ulkona syömässä ja kerran olin siellä synttäreillä. Ainiin ja söin kaksi äidin leipomaa laskiaispullaa! Mun aiempiin herkuttelutottumuksiin verrattuna oon selviytyny tosi hyvin, vaikkei tää ehkä jollekin muulle kuulosta saavutukselta eikä miltään.

Yksi herkkusuuta lohduttanut asia on noi ylläolevat Sportyfeel proteiinipatukat. Noi on oikeesti niiiiiin hyvän makusia! Syön proteiinipatukan herkkuhimooni, ja se oikeesti toimii! Mulla on nykyään aina laukun pohjalla yksi patukka, joten jos töissä venähtää pidempään tai menen suoraan töistä johonkin, mulla ei koskaan jää ateria välistä. Ja varsinkin jos on meinannu altistua kiusauksille, niin noi patukat on ollu mun pelastus. Mun lempparimaut on pähkinäsuklaa (joka tuoksuu ihan snickersiltä!!!) ja punaherukka-vadelma-valkosuklaa. Noista toi jälkimmäinen on niin hyvää että nykyään tekee enemmän mieli sitä kun ihan oikeeta suklaata. Noi patukat on oikeesti ollu pelastus mun laihikselle!

Toinen nopea välipala on proteiinijauheet, joita myydään kerta-annospusseissa sekä isommissa tötsissä. 30g jauhetta sekoitettuna veteen takaa proteiinipitoisen välipalan, itse nautin tämän kanssa myös banaanin. Varsinkin töistä suoraan salille tai jumppaan mennessä tarvitsee hyvän välipalan että jaksaa treenata täysillä.

Tällä hetkellä mun treenit on jäissä, ja siitä onkin jo lähes viikko kun oon viimeksi liikkunu. Viime viikon loppu oli tosi kiireinen enkä ehtinyt tekemään yhtään mitään. Ja kun maanantaina oli tarkoitus treenata senkin edestä, iski mulle tietysti ihan hullu flunssa. En uskalla treenata vielä sairastaessa, ja viikonlopun vietän Tampereella joten taidan urheilla seuraavan kerran vasta ensi viikolla. Toivotaan että oon parantunu siihen mennessä!

Mun tavoitteenahan on laihtua 10kiloa ennen kesää, ja tähän mennessä kiloja on lähtenyt 3,5. Vaikuttais siis siltä, että mulla on hyvinkin mahdollista päästä tavoitteeseeni! Aion jatkaa laihduttamista vielä tämän kampajan (ja kesän) jälkeenkin, sillä haluaisin vielä laihtua muutaman kilon lisää sen 10kg:n tavoitteen päälle. Kuntokuuri on alkanu tosi hyvin, vaikka tää sairastelu onkin hieman hidastanu matkaa. Vaikka välillä motivaatio tuntuukin olevan nollissa, niin sitä saa aina kaivettua jostain lisää. Samaan aikaan laihduttamisen aloittanut ystävä on myös tukenut ja auttanut hurjasti. Me lähetelläänkin päivittäin useita viestejä joissa vaihdetaan kuulumisia ja motivoidaan toisiamme. Kyllä tää tästä!

Jos suakin kiinnostaa päästä testailemaan näitä Sportyfeel-tuotteita, niin klikkaa itsesi kampanjasivulle. Siellä arvotaan viisi 30 euron arvoista Sportyfeel-tuotepakettia!