Wednesday 21. January 2015

intiaanitatuointi

Laitoinkin Instagramin puolelle (nadjastrange) kuvaa tossa parisen viikkoa sitten kun olin ottamassa uutta tatuointia. Otin sen tällä kertaa pohkeen ulkosyrjään, sillä mullahan ei ennestään ollu jaloissa muita tatuointeja kun ruusut reidessä. Kävin tälläkin kertaa Miilan tatuoitavana One Eye Tattoolla. Miilalla on tosi ihana ja hieman tummanpuhuva tyyli, josta tykkään kovasti. Jos kiinnostusta tatskakuolaukseen löytyy, niin Miilan tekemiä kuvia voi käydä ihailemassa Instagramissa nimimerkillä miilakatinka.

Mulle on tullu Miilan töitä kuolatessa myös hirveä mandala-himo, ja aion todellakin ottaa sellasen kunhan ensin keksin että mihin kohtaan sen tarkalleen haluan. Miljoona ideaa tietysti löytyy, mutta katotaan nyt mihin päädyn. Äh, karkasin tatskainnostuksissani asiasta kukkaruukkuun, sillä postauksen pointtinahan oli esitellä mun uutta kuvaa:

Ensinnäkin pahoittelut tosi huonoista ja epäedustavista kuvista! Tietysti päätin alkaa kuvaamaan tota salamalla kämpän pimeimmässä nurkassa ja ilman kenenkään apua :D Kuvien hounouteen ei kannata kiinnittää huomiota, vaan suosittelen ihailemaan mun uutta ihanaa intiaanityttöä! Nyt vaan tosiaan tuli hirveä hinku ottaa lisää tatuointeja jalkoihin. Ja no okei, muuallekin. Eikö tää tatskakuume ikinä lopu?!


Monday 19. January 2015

nyt alko kuntokuuri!

Mä oon mukana Indiedaysin ja Sportyfeelin kampanjassa, joka on meikäläiselle ehkä se kaikkien aikojen tärkein kampanja. Mä nimittäin aloitin kuntokuurin, joka todellakin tulee tarpeeseen! En oo koskaan välittäny sen kummemmin painostani, ja mulle tärkeintä on aina ollu se, että lempivaatteet mahtuu päälle. Mutta mitä sitten pitää tehdä kun housut puristaa ja kauluspaitoja ei saa napitettua alas asti, kun vatsa tulee eteen? Mä päätin tässä vaiheessa myöntää tappioni ja ottaa itseäni niskasta kiinni.

Oon selvinny elämäni läpi normaalipainoisena liinkuntaani ja ruokavaliotani miettimättä, mutta elämänmuutosten myötä mun täytyy opetella miettimään niitäkin asioita. Oon siis aiemmin työskennellyt kaupan alalla, ja töissä tuli koko työpäivän ajan seistyä, käveltyä ja somistaja-aikoina vielä kannettua painavia vaatekasoja ja mallinukkeja. Oon siis varmaankin vahingossa kuluttanut herkuttelemani kalorit töissä, mutta nyt tilanne on toinen. Aloitin tosiaan heinäkuussa toimistotyön, joten seisomisen sijaan työpäivät menee istuen. Näiden kuukausien aikana huomaan painonnousun lisäksi myös ryhdin huonontuneen, kun tulee nykyään istuttua niin paljon tietokoneella.

Tapasin kampanjan tiimoilta Hakaniemen Lady Linen Personal Trainerin Elina Enlundin, joka oli ihan huippu tyyppi! Hän laati mulle erittäin tehokkaan treeniohjelman, sekä tietysti myös ruokavalion. Lisäbonuksena opettelin muutaman jumppaliikkeen ryhdin parantamiseksi. Jännitin PT-käyntiä tosi paljon, sillä viimeksi salilla käydessäni painoin yli 15kg (!!) vähemmän. Edellisestä salikäynnistä on melkein kaksi vuotta, sillä mä en vaan ole niin salityyppi. Veikkaan tosin, etten oo koskaan vaan jaksanut raahautua salille tarpeeksi usein joten en oo päässy rytmiin ja monesti sali-innostus on pikkuhiljaa hiipunut. Oon satunnaisesti kyllä lenkkeillyt ja jumppaillut kotona (Zumba on mun salainen ase), mutta salille raahautuminen vaatii vielä opettelua. Onneksi mun nykyisen työpaikan yhteydessä on myös kuntosali, joten enää ei oo tekosyitä skipata salikäyntiä!

Tykkäsin nuorempana kovasti joukkuelajeista, ja pelasinkin koripalloa ja salibandya. Säbä vieläkin lämmittää mun sydäntä, mutta mun vasemman jalan polvi vihoitteli kovasti salibandyaikoina, ja nykyäänkin saattaa polvi pettää alta jos juoksen liian pitkiä lenkkejä. Mun olis vaan pitäny sillon nuorempana keksiä joku toinen mun polvelle sopiva urheilumuoto sen luovutuksen ja lannistumisen sijaan. Mutta tällä kertaa en aio luovuttaa liikkumien suhteen, sillä mun on PAKKO laihtua.

Painoin kaksi vuotta sitten 20 kiloa vähemmän, ja se on ihan sikana! Silloin tosin asuin Lontoossa, ja olin edellisen syksyn aikana laihtunut lähemmäs kymmenen kiloa. Mulla oli silloin niin ikävä Aleksia ettei oikeen ollut ruokahalua. Mä myös lenkkeilin tosi paljon, koska sain vesisateessa punkkimusat korvilla juostessa sen ikävän ja huonon fiiliksen pois. Koti-Suomeen palatessa oman kullan kainalo ja GordonRamsaymäiset kokkaustaidot kuitenkin lihotti mut pian alkuperäiseen painooni, ja nyt sitä painoa on tullut vielä kymmenen kiloa lisää.

Mun treeniohjelman suurin tavoite on laihtuminen. Haluaisin kesään mennessä pudottaa 10 kiloa, ja pidemmällä aikavälillä kiloja olis tarkotus karistaa noin 18. En koskaan tule olemaan mikään langanlaiha, vaan tavoitteena on tuntea oloni hyväksi. Sen saavuttamiseen tarvitsin PT:n apua, ja projekti onkin lähtenyt hyvin käyntiin. Tavoitteena tosiaan on säännöllisen urheilun opettelu ja terveellinen ruokavalio. Sain kattavan saliohjelman, jonka lisäksi harrastan aerobista liikuntaa. Tulen siis seuraavien kolmen kuukauden aikana liikkumaan 5-6 kertaa viikossa, ja siinä on kyllä tällaselle sohvaperunalle haastetta kerrakseen!

Toinen suuri haaste on syömisen opettelu. Kuulostaa varmaan hassulta valittaa lihomista ja samalla selittää opettelevansa syömään, mutta niin se mun kohdalla vaan on. Mä oon aina ollu tosi huono syömään aamupalaa, ja mun yleisin aamupala on ollu jogurtti tai banaani, monina aamuina en oo syöny yhtään mitään. Oon välillä syöny puuroa, joka on ollu mun mittakaavassa ihan jättimäinen aamiainen, mutta Elina opetti, että pelkkä puuro ei riitä, vaan sen lisäksi pitäisi syödä myös esimerkiksi rahkaa ja marjoja. Elina laati mulle erittäin kattavan ja hyvän ruokavalion, josta suurin haaste mulle on syödä 5 kertaa päivässä.

Oon normaalisti syöny ehkä kolme kertaa päivässä ja sillon ihan hirveesti, ja yleensä nälkäsenä kaupassa käytyä myös epäterveellisesti. Nyt oon kahen viikon ajan syöny viidesti päivässä, mutta pienempiä annoksia. Punnitsen kaikki ruokani, ja Elina on tosi selkeesti merkinnyt paljonko saan syödä mitäkin ruokaa. Mua auttaa suuresti se, että saan kytkeä aivot pois päältä ja lukea vaan listalta että mikä on mun seuraava ateria. Aamupalan, lounaan ja päivällisen lisäksi syön yhden välipalan sekä iltapalan. Voin syödä välipalaksi esimerkiksi rahkaa, puuroa, tai Sportyfeel-tuotteita. Mulla nykyään pyöriikin muutama proteiinipatukka mukana laukussa, sillä jos päivän suunnitelmiin tuleekin yllättäviä muutoksia, mun ei tarvitse kituutella nälissäni ja mennä myöhemmin kotiin syömään hevosen annosta hiilaripainotteista ruokaa, vaan proteiinipatukan saa helposti kaivettua laukusta välipalaksi ja sen avulla jaksaa. Eikä myöskään aamupala jää syömättä, sillä vaikkei kiireessä ehtisi alkaa keittelemään puuroa tai blenderöimään smoothieta, niin proteiinipatukka tai -juoma tuo helpotuksen.

Tämä Sportyfeel-kampanja kestää tosiaan kolme kuukautta, joten uskon saavani hyviä tuloksia jo tässä ajassa. Kirjoittelen kuukauden päästä seuraavan kerran tästä mun kunnonkohotuskampanjasta, joten pitäkää peukkuja että oon saavuttanu jotain tulosta jo siinä vaiheessa!

Mä uskon kovasti itseeni, enkä oo koskaan ollu näin motivoitunut!


Monday 12. January 2015

goottimuija

Mä sorruin! Oon jo jonkun aikaa haaveillu erittäin salaisesti eräästä 90-luvun kammotuskaulakorusta. Siis siitä kireestä tribaalimaisesta jollanen kaikilla piti yhessä vaiheessa olla. Mun valikoimista löyty perus mustan ja ruskean lisäksi myös pastellivärinen liukuvärjätty yksilö. Näin melkeen 20 vuotta myöhemmin nää hirveät (tai hirveän hienot) kaulakorut on tullu takasin ja mä menin ja ostin sellasen itelleni. Anteeksi kaikille jotka ei oo vieläkään toipunu ysäristä :D



Olisin halunnu ostaa korun kirppikseltä, mutta en löytäny sellasta mistään, joten lopulta päädyin ystäväni vinkistä ostamaan korun Ninjasta – kaupasta, josta en yleensä koskaan löydä/osta mitään. Noita oli paketissa 2 kappaletta, joten nyt voin käyttää koruja ihan kyllästymiseen asti!



Hattu Brixton*
Kaulakoru Ninja
Paita H&M
Huulipuna Topshop

*Tuote saatu blogin kautta