Sunday 10. December 2017

HELPPO JA HAUSKA JOULU + arvonta!

Joulumummo täällä taas! Se olis kuulkaas nyt sellanen juttu, että oon hankkinut jo joka ikisen joululahjan! Joulufiilistelijänä aloitin lahjojen shoppailun jo marraskuussa, ja hieman hankalampien lahjojen keksimiseen sain apua Coolstuffilta. Jo toissajouluna käytin samaa hyväksi haivaittua menetelmää, ja löysin toinen toistaan hauskempia lahjoja. Mielelläni siis vinkkaan tästä nettikauppa-aarteesta myös teille näin blogiyhteistyön muodossa.

Omalle tai sukulaisen lemmikille
Tärkein lahja esitellään heti ekana! Monissa perheissä myös lemmikeille on omat joululahjat, ja esimerkiksi anopin koirat tietävät että jouluisin löytyy kuusen alta myös heille omat paketit. Meidän kissat eivät ymmärrä jouluhommista mitään, mutta siltikin kisut ansaitsivat oman joululahjan. Tosin Ninni-kissa meni hai-pedin sisään heti makoilemaan kun nostin sen pois laatikosta. Meidän perheen pienimmät eivät siis jaksaneet odotella lahjaansa jouluun asti :D

Tämä hai oli kyllä ihan ehdoton hitti! Monestihan käy niin, että vaikka kuinka omasta mielestäsi ostaisit hienon (ja kalliin) kissanpedin, niin kissa on tyytyväisempi pahvilaatikkoon jossa tilaus tuli, kuin itse tuotteeseen. Tämän kohdalla kissat nukkuvat pedissä vuorotellen, joten saattaapi olla että meillä lähtee pian toinenkin hai tilaukseen.

Itselle, siskolle tai ystävälle
Tuntuu, että mun ystävillä on jo ihan kaikki mitä he tarvitsevat – ja varmasti enemmänkin. Siksi tykkään ostaa vähän yllättävämpiä lahjoja, joita monesti itsellä ei tulisi hankittua. Coolstuffilla on listattuna erilaisia joululahjavinkkejä, ja esimerkiksi joululahjavinkit naisille on tosi hauska listaus. Bongasin sieltä tämän cooliakin coolimman merenneitopeiton, jonka piti ensin mennä joululahjaksi mutta päätinkin pitää sen itse. Käykö kellekään muulle niin, että aina joululahjoja shoppaillessa löytääkin myös itselleen vaikka mitä kivaa? En varmasti ole ainut!


Omalle tai sukulaislapselle
Mulle syntyi tänä vuonna kolmas veljenpoika. Siis miettikää; nyt on kolme veljenpoikaa sekä yksi kummipoika! Kyllä saa olla ostelemassa vaikka mitä legoja, autoja ja supersankarihommeleita. Coolstuffin valikoimista löytyi juuri koulunsa aloittaneelle 7-vuotiaalle Darth Vader -herätyskello, sekä huomenna 3 vuotta täyttävälle rakentavat ruokailuvälineet. Oon just se täti joka opettaa lapset leikkimään ruualla, ja pari viikkoa sitten ehdotin 7-vuotiasta testaamaan pysyykö imukuppilelu kiinni mummin otsassa :D Sori!

Joulukoristeeksi/kotiin
Mulla on ollut jo pitkään ostoslistalla diy-banneri, jolla saa kirjoitettua vaikka mitä tekstejä. Ihan alkuun meinasin ostaa vastaavanlaisen meidän häihin, johon olisin kirjoittanut esimerkiksi “Cheers bitches!” :D Mahdollisuudet ovat ihan rajattomat! Valitsin meille mustan, sillä se sopii parhaiten sisustukseen. Tosin näin jälkikäteen mietittynä kultainen olisi ollut juhlavampi ja jouluisampi. Oon muutenkin innostunut kaikista sisustusjutuista joihin saa omia tekstejä. Coolstuffilta löytyykin mm. kirjaintaulua ja lightboxia.

ARVONTA!
Mitä sä ostaisit Coolstuffilta ja kenelle? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan 30€ arvoinen lahjakortti! Säännöt löytyvät täältä.

Ja hei muuten; vielä tänään sunnuntaina saa Coolstuffilla kaikesta -10% alennusta, ja paketit ehtivät jouluksi kun tilaat ennen 18.12. klo 12:00.


Friday 08. December 2017

OLIN 4 YÖTÄ SAIRAALASSA

Hitto kun bloggaajat pilaa aina kaiken! Olisin halunnut kirjoittaa otsikkoon jotain dramaattista, tyyliin “luulin kuolevani”, mutta eikö joka toinen päivä joku bloggaaja tee kuolemaa ihanan uuden laukun tai muun turhakkeen takia? Oon itsekin syyllistynyt tähän, ja vesittänyt klikkiotsikoilla oman kerrankin aiheellisen ja dramaattisen blogiotsikkoni :D

Juttu on nimittäin niin, että mä ihan oikeasti luulin kuolevani. Kaikki alkoi lauantaina 25.11. kun vietettiin iltaa mun lapsuudenystävien kanssa. Juhlittiin yhden valmistujaisia, ja samalla yli kaksikymmentä vuotta kestänyttä ystävyyttä. Olin juonut yhden siiderin, kun vatsaan iski ihan tajuttoman kova kipu, ja kuume alkoi nousemaan kuin sormia napsauttamalla. Oon aiemminkin kirjoitellut kovista vatsakivuistani joille ei vieläkään ole löytynyt diagnoosia. Luulin että tilanne on taas sama, ja päätin lähteä kotiin. Tässä vaiheessa kuumetta oli 39.3 ja ystävät olivat sitä mieltä että mun olisi pitänyt lähteä heti päivystykseen. Mä kuitenkin itsepäisenä luulin kuumeen laskevan pian, ja tulin kotiin. Kuume vaan nousi ja hipoi jo neljääkymppiä, kun päätin klo 2.30 yöllä lähteä päivystykseen. Voitte varmasti kuvitella minkälaista oli olla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä päivystyksessä :D Siellä oli penkille sammuneita, baaritappelussa nenänsä murtaneita ja vaikka mitä kivoja viikonloppuylläreitä. Ja sitten olin minä, joka olin googlettanut kaikki mahdolliset vaivat ja itkin hysteerisenä kun luulin about kuolevani.

Multa kysyttiin heti ekana että oonko humalassa :D “En oo, mutta googlen mukaan kuolen pian.”

Mulla todettiin silloin päivystyksessä munuaistulehdus. Yleensähän nämä johtuvat hoitamattomista virtsiksistä, mutta mulla ei ollut minkäänlaisia virtsatietulehduksen oireita. Munuaistulehdus voi kuitenkin olla jonkun toisen sairauden/infektion komplikaatio. Sain antibioottikuurin ja lähdin kotiin.

Tiistai-iltana tuntui kun joku olisi lyönyt veitsellä kylkeen. Kuume oli päivällä laskenut, mutta yöllä se taas nousi neljäänkymppiin. Lähdin keskiviikkoaamuna sisätautipäivystykseen, josta mut lähetettiin pian kotiin. Vaikka kuumetta olikin yli 40 astetta, mun täytyi odotella vielä että antibioottikuuri toimii ja olo paranee.

Lähdin torstai-iltana jo kolmatta kertaa päivystykseen, kun kuumetta oli ollut 40 astetta jo viiden päivän ajan. Särkylääkkeillä sai kuumetta laskettua puoli astetta, joka ei siinä olotilassa todellakaan lohduttanut. En pystynyt nukkumaan, mutten myöskään ollut hereillä. Olin monta päivää sellasessa oudossa välitilassa, enkä muista mitään tästä ajasta. Paitsi sen, että aina välillä pyysin Aleksin saattamaan mut vessaan sillä en itse pystynyt kävelemään.

Tässä vaiheessa alkoi tuntumaan siltä, että vaikka kuinka olinkin yrittänyt parantua itsekseni, niin lääkäreiden oli vihdoin tehtävä jotain. Lähdettiin taksilla päivystykseen torstai-iltana, ja mut otettiin heti sairaalaan yöksi. Olin ensimmäisen yön päivystyksen osastolla, ja se oli ihan suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Mun molemmin puolin oli vanhat herrat jotka huusivat ja riehuivat koko yön, ihan vaan varmistaakseen ettei kukaan pystynyt nukkumaan :D Mut siirrettiin aamulla infektio-osastolle, sillä myöskään hoitajat eivät saaneet mun kuumetta laskemaan vaikka olin koko yön antibioottitiputuksessa. Tästäkään ajasta en muista paljoa muuta kuin sen, että antibiootteja ja särkylääkkeitä meni suonensisäisesti ja paljon. Kävin vaikka missä ultraäänissä ja röntgenkuvauksissa, joihin mua kuskattiin pyörätuolilla, sillä en edelleenkään pystynyt kävelemään. Lopulta syytä reilun viikon kestäneelle korkealle kuumeelle ei löytynyt, ja diagnoosi oli määrittämätön virusinfektio.

Eikä tässä vielä kaikki! Multa otettiin joka aamu monta purkkia verta, sillä haluttiin tsekata että kaikki on ookoo, ja samalla etsittiin syytä mun mystiselle kuumeelle. Mulla ei siis ollut mitään flunssan oireita, pelkästään se korkea kuume sekä vatsa- ja selkäkivut.

Yhtenä aamuna mut kuskattiin verikokeiden jälkeen hirveällä vauhdilla eristykseen.

Mulla oli ihan vaarallisen vähän valkosoluja veressä, ja se tarkoitti sitä, että yöpyminen infektio-osastolla oli kaikkea muuta kuin hyvä idea, johtuen mun erittäin alhaisesta vastustuskyvystä. Eristyshuoneessa vietetty aika oli ihan hirveää, sillä kukaan ei saanut tulla katsomaan mua, ja muutenkin tuntui että mut vaan unohdettiin sinne mätänemään. Jos jo viikkoa aiemmin olin ehtinyt googlettamaan kaikki mahdolliset taudit, niin voitte varmasti kuvitella missä sfääreissä mun omat diagnoosit tässä vaiheessa olivat :D

Tein silloin jotain erittäin poikkeuksellista, sillä kuvasin Instagramiin muutaman videon joilla itkin ja valittelin oloani, eristyksissä olemista sekä yksinäisyyttä. Sain teiltä seuraajilta kymmeniä toinen toistaan ihanampia viestejä, ja te saitte mun olon tuntumaan siltä etten ollut yksin. Kiitos siitä ihanat!

Olin sairaalassa torstaista maanantaihin, ja voitte varmasti kuvitella miten ihanaa oli kun Aleksi tuli maanantaina hakemaan mut kotiin! Mun vatsaan oli pistetty piikeillä valkosolujen kasvutekijöitä, olin ollut neljä päivää tiputuksessa ja saanut kauheat määrät lääkkeitä. Vihdoin hoitajien ja lääkäreiden ponnistelut tuottivat tulosta, ja olin siinä kunnossa että mut uskallettiin lähettää kotiin.

Oon ollut vielä tämän viikon sairaslomalla töistä, ja maanantaina olisi tarkoitus palata sorvin ääreen. Lääkäri tosin soitti mulle tänään ja oli sitä mieltä, että näin kovasta virusinfektiosta selviäminen saattaa viedä aikaa, ja voi olla, etten ole vielä ensi viikon alkupuolellakaan työkunnossa. Oon tosi tunnollinen, ja mun mielestä tässä sairastelussa hirveintä on ollut töistä pois oleminen, sekä sovittujen (blogi)deadlinejen missaaminen. Vaikka samalla tietysti tiedostankin, ettei mikään ole niin tärkeää kuin oma terveys. Ja mä näköjään tarvitsin tällaisen vähän järeämmän luokan ravistelun tajutakseni sen.

Laitoin tänään joulupostimerkkejä kirjekuoriin, ja jo se tuntui suurelta haasteelta, jonka jälkeen olin ihan poikki. Eli ei tässä muu auta kun lepäily ja parantelu. Tylsääääää! :D


Friday 24. November 2017

TÄYDELLINEN HÄÄMEIKKINI

Voisin puhua hääjutuista ihan loputtomasti! Kirjoittelin häämeikistäni jo ennen häitä täällä, kun olin käynyt koemeikissä joka onnistui täydellisesti. Hääpäivänä Dandyn Vaasankadun toimipisteen Katja ylitti mun odotukset vielä entisestään! Hän saapui meidän hotellille aamulla, taikoi mun naamarista erittäin edustuskelpoisen, ja tainnutti hiuspörrötkin täydellisesti. Oon siitä ikuisesti kiitollinen, että pääsin noin kovan ammattilaisen käsittelyyn. Hääpäivänä itkin useaan otteeseen, ja tanssin kuin viimeistä päivää. Silti meikki ja kampaus pysyivät täydellisinä koko päivän ajan.

En oo koskaan tuntenut itseäni niin kauniiksi kuin hääpäivänä.










Meikki Katja Markin / Vikan kuvan glitterit Glitternisti / Kuvat Täydenkuun kuva