2 x RUISROCK-ASU

Friday 13. July 2018 / by nadjastrange

Hattu Länsilakki / Vyölaukku ja sukkikset Monki / Mekko Lindex / Maiharit Dr. Martens

Monen mielikuva bloggaajista on se, että kaikkialla kuljetaan kamera kädessä, eikä mikään tapahtuma jää dokumentoimatta. Moni bloggaaja onkin sellainen, mutta joukkoon mahtuu myös meitä jotka eivät jaksa kantaa kameraa mukana tai edes muista käyttää kameraa vaikka se olisikin pakattu laukkuun mukaan. Vielä muutama vuosi sitten olin koko ajan ihan kaikkialla kamera esillä. Myöhemmin mietittynä tuntui että se häiritsi seuralaisten lisäksi myös omaa keskittymistä ja asioista täysillä nauttimista. Nyt elelen sitten aivan päinvastaisessa tilanteessa, koska koko Ruisrock-viikonlopulta on ehkä 5 valokuvaa – ja nekin nopeasti räpsäistyjä ja ylivalottuneita.

Mulla oli kyllä ihan super kiva Ruisrock! Olin siis töissä muutaman tunnin per päivä kun YleX teki liveradiolähetystä Rantalavan tuntumasta. Onneksi kuitenkin ehdin tsekkailemaan vaikka mitä keikkoja vapaa-ajallani. Yleensä mulle on aina käynyt festareilla niin, että missaan osan bändeistä koska kaverit haluavat viettää aikaa anniskelualueella tai käydä katsomassa jonkun samaan aikaan esiintyvän artistin keikan.

Tällä kertaa päätin, että käyn katsomassa juuri ne keikat jotka mua kiinnostaa – siis vaikka se tarkoittaisikin sitä että joudun menemään yksin. Nuorempana piti olla aina porukassa, ja oli jotenkin noloa hengailla yksin. Nyt se itsenäinen hengailu todellakin kannatti, koska muuten olisin ollut katsomassa Cheekiä (joka ei kiinnosta ollenkaan) Cledoksen sijaan. Siltikin festareilla tulee aina missattua jotain keikkoja, muttei ainakaan sen takia ettei uskalla/halua tehdä mitään yksin. Tosin festareilla on ehkä ihan normaalia ollakin välillä yksin – ainakin meidän kaveriporukasta tuntui joku olevan koko ajan kateissa…

Mulle oli tärkeintä nähdä Skeptan keikka, joka tosin oli aika vaisu. Yleisö sen sijaan riehui täysillä ja me hävitettiin ystävien kanssa toisemme jo heti keikan alkuvaiheessa. On kyllä niin siistiä kun nykyään räppikeikoilla on moshpit (vaikka oonkin liian vanha ja raihnainen sellaiseen touhuun)!



Aurinkolasit YSL / Verkkopaita 2nd hand / Mekko Junarose / Maiharit Dr. Martens

Kävin muuten Ruisrock-viikolla varmaan kaikki Helsingin vaatekaupat läpi, kun iski hirveä festariasukriisi. Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että mulla on kotona kivempia vaatteita kuin kaupoissa ja on aivan turha ostaa mitään uutta. Hengailin sitten erittäin Nadjamaisissa asuissa, mutta olipahan mukavaa ja helppoa. Kuukauden päästä on vielä Flow, ja niihin asuihini haluan kyllä panostaa sitten enemmän. Ja nyt kun oon tän sanonut, niin 99% varmasti hengaan sielläkin musta kaapumekko päälläni. :D


NÄIN VALEHTELEN NETISSÄ -HAASTE

Wednesday 04. July 2018 / by nadjastrange

Niin siistiä kun näitä blogiskenen alkuajoilta tuttuja kiertäviä haasteita on taas! Ainakin itse koen löytäväni seuraamistani bloggaajista ihan uusia puolia tämän tyylisten haasteiden avulla. Tällä kertaa pohditaan sitä, miten esitän parempaa ihmistä kuin olenkaan haha.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Valitettavasti en. Mulla ei esimerkiksi käynyt mielessäkään häämatkaa varatessa, että pitäisi valita mahdollisimman kuvauksellinen lomakohde ja hotelli. Kun juttelin erään bloggaajakollegani kanssa häämatkoista, niin hän oli heti ensimmäisenä miettinyt hotellin ulkonäköä valokuvien takia.

Kuitenkin yritän käydä someystävällisissä paikoissa – esimerkiksi Alppiruusupuistossa, jossa nämäkin kuvat on otettu. Yleensä mulle kuitenkin käy niin, että on liian hauskaa ja unohdan ottaa kuvia koko tapahtumasta/paikasta.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Välillä saatan vähän muuttaa asuani, että se näyttäisi mielenkiintoisemmalta kuvissa. Esimerkiksi vaihdan aurinkolasit sellaisiin, jotka ovat näkyneet vähemmän blogissa. Kyseessä on kuitenkin ihan perusmuijan blogi eikä mikään muotilehti, joten en edes yritä kuvata mitään taiteellisia kuvia oudoista asuyhdistelmistä. Tosin ehkä pitäisi..? Tuntuu että kuvaan nykyään paljon vähemmän asuja kuin aiemmin ihan vaan siksi, että mulla on aina samat (mustat) vaatteet päällä eikä ole mitään uutta mullistavaa kuvattavaa.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Varmaan 50% Instastoriestani on kuvattu ilman meikkiä. Parhaimmassa tapauksessa kuvaan itseäni meikittä, hikisenä ja roller derby -hammassuojan kanssa. Mun mielestä on kiva että IG:n storyissa voi mennä vähän rennommalla meiningillä.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Se on ehkä ennemmin niin päin, että kieltäydyn asioista jotka eivät tunnu mun jutulta. En esimerkiksi todellakaan mainostaisi lihaa, ja olen myös kieltäytynyt vaateyhteistöistä jotka eivät näytä multa. Tuntuu että ennemminkin omatunto tulee sen oman brändin edelle. Ja kyllä, myönnän olevan ihan hävettävän huono itseni brändäyksessä.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.
Joskus, tyyliin blogin alkuaikoina (?) muokkasin tummia silmänalusia vaaleammiksi haha. Nykyään en vaan jaksa – paitsi jos naamassa on esimerkiksi finni. Ja tietysti valitsen useiden kuvien joukosta ne, joissa näytän mahdollisimman edustavalta. Mutta eikö kaikki tee niin?

Silottelen elämääni somessa.
Saatan kyllä jättää joitain asioita mainitsematta/kuvaamatta, mutta en missään nimessä yritä esittää että elämäni olisi siistimpää kuin se oikeasti on. Mielestäni rehellisyys on tärkeää myös bloggaajilla.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
En varsinaisesti kadu mitään, ’cause I was young and I needed the money (heh). Mutta McDonald’sin kanssa en kyllä enää tekisi yhteistyötä. Yritän muutenkin siirtyä koko ajan eettisempiä ja ekologisempia yhteistöitä kohti. Menen samalla linjalla kuin aiemminkin, eli mainostan vain niitä asioita joita itsekin ostaisin.

Bloggaajien elämä on glamourista.
Ei ole, vaikka siltä näyttääkin. Tietysti isoilla bloggaajilla on enemmän matkustelua ja luksustuotteita kuin normityypeillä, mutta se kaikki on kovalla työllä ansaittua. Ja mahtuuhan bloggaajien joukkoon meitä tavallisempia tallaajiakin.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Ajattelisinpa!! Mun Instagram-tilini (@nadjastrange) on kyllä ihan tajuton sillisalaatti, jonne laitan kuvia hetken mielijohteesta ja sen kummemmin miettimättä. Salaa kadehdin niitä tyyppejä jotka osaavat nähdä tilanteissa sen täydellisen Instagram-kuvamateriaalin.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
Liityin joskus Jodeliin kun kuulin että siellä keskusteltiin siitä olenko raskaana vai en. Oli kyllä tylsä keskustelu :D Tuntuu että oon sellainen bloggaaja joka ei herätä mitään suuria tunteita tai (edes yritä aiheuttaa) kohuja.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.
On se työ siinä missä muutkin. Itselläni on kuitenkin kokopäivätyö blogin lisäksi. Vaikkei olisikaan, niin bloggaamiseen saisi kyllä ihan helposti kulumaan sen 40 tuntia viikossa. Blogi vaatii paljon enemmän taustatyötä kuin voisi kuvitella; on esimerkiksi tapaamisia, sähköposteihin vastaamista, suunnittelua, ja vasta kaiken tämän jälkeen kuvaamista ja kirjoittamista. Lisäksi ammatikseen bloggaavan kannattaa jatkuvasti kehittää itseään. Mulla ei itselläni riittäisi rahkeet täysipäiväiseksi bloggaajaksi. En varmaan saisi yhtään mitään aikaiseksi jos olisin vastuussa vain itselleni, ja aika kuluisi Netflixin kanssa blogihommien sijaan.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.
Hyi, onneksi en. Ja kovasti toivoisin ettei kukaan muukaan tekisi niin. Uskon että moni bloggaaja painii sen kanssa, että haluaisi ostaa uusia juttuja, jotta olisi jotain kirjoitettavaa, mutta samaan aikaan haluaa vähentää turhaa kuluttamista.


KONMARI VAI SKUMPPAPULLO?

Friday 29. June 2018 / by nadjastrange

Varmaan kaikilla on asioita joita ei vaan millään saa aikaiseksi. Itselläni on muutamia ikuisuusprojekteja, joiden aloittaminen tuntuu ihan tuskastuttavan vaikealta. Me keksittiin toissapäivänä parhaan ystäväni kanssa keino motivoida ja kannustaa toisiamme tällaisissa asioissa.

Kaikki lähti siitä, kun puhuttiin kirjojen ostamisesta. Me oltiin kumpikin ostettu kauan sitten jo kulttimaineeseen noussut KonMari, muttei luettu sitä – itse en päässyt edes takakantta pidemmälle. Mä löysin oman kirjani kirppikseltä 3€:lla ja ostin sen, koska olen näköjään hoarder ja mun on pakko saada kaikki jutut joita luulen edes etäisesti tarvitsevani. Ystäväni puolestaan osti kirjan kirjakaupasta ja hävitti sen asuntoonsa, löysi kirjan ja hävitti sen uudestaan :D Tämä kertoo niin paljon meistä hahah.

Päädyttiin siihen, että meidän on pakko tehdä jotain tälle saamattomuudelle, koska molemmilla on liikaa turhaa roinaa. Osasta pitää ehdottomasti luopua ja loput tavarat järjestellä järkevästi. Mutta mikä olisi hyvä motivaattori? No skumppa tietysti!

Päätettiin tsempata toisiamme sopimalla viikon-parin välein siivous-/järjestelytavoitteet. Se joka ei ole päässyt tavoitteeseen joutuu tarjoamaan toiselle skumpat. Ja skumppapullo ostetaan puokkiin, jos kumpikin onnistuu dedikseen mennessä. Me aloitetaan yhteisillä tavoitteilla, mutta jossain vaiheessa saatetaan sopia molemmille henkilökohtaisia tavoitteita. Koska pääasia tässä on se, että kumpikin saa kotinsa järjestykseen ja turhat roinat karsittua nurkista. Tämä skumppasiivous tulee kattamaan koko huushollin aina kylppärin peilikaapista keittiön kuivatavarakaappeihin.

Me aloitetaan vaatekaappiemme bermudan kolmion, eli sukkahousulaatikon siivouksella! Ainakin oma laatikkoni on ihan järkyttävän täynnä rikkinäisiä sukkiksia ja aamulla aikaa kuluu siihen kun yrittää niiden joukosta etsiä ehjiä. Sitten ne rikkinäiset vaan heitetään takaisin sinne laatikkoon, ja sama rumba jatkuu seuraavana aamuna. Nyt tarkoituksena on heittää suosiolla kaikki rikkinäiset/käyttökelvottomat pois. Sama tehdään myös alusvaatteille ja sukille.

Tiedättekö mitä rikkinäisille sukkahousuille, sukille ja alusvaatteille kannattaa tehdä?
Ystäväni ehdotti, että viedään ne ketjuliikkeistä tuttuihin kierrätyslaatikoihin – “sieltä ne menevät eteenpäin kierrätettäviksi”. Halusin kuitenkin selvittää että mikä on oikeasti se paras tapa, ja otin yhteyttä kierrätyskuningatar Outi Pyyhyn. Hän huomautti, että näiden ketjuliikkeiden kautta “kierrätettäväksi” menevät rikkinäiset sukkahousut päätyisivät roskikseen, mutta vasta sen jälkeen kun ne olisi ensin raahattu toiseen maahan lajiteltaviksi. Aivan turhaa logistiikkaa siis. Eli jos sulta löytyy kotoa rikkinäisiä sukkahousuja joista haluat eroon, niin laita ne muiden roskien joukossa sekajätteeseen. Sieltä ne päätyvät jätteiden polttoon.

Mua kauhistuttaa kun kaikki puhuvat esimerkiksi KonMarittamisen yhteydessä pois heittämisestä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata oikeasti heittää sekajätteeseen, vaikka sukkahousujen kanssa näin voikin toimia. Vanhat (ehjät) vaatteet ja tavarat kannattaa myydä kirppiksellä tai viedä esimerkiksi Fidalle, Kierrätyskeskukseen tai Pelastusarmeijalle. Vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita voi käyttää siivousrätteinä tai viedä löytöeläinkoteihin kisujen ja koirien pedeiksi ja lämmikkeeksi.

Jos kierrätysasiat kiinnostavat enemmänkin, niin kannattaa lukea Outin blogista mm. vaatteiden lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen ja kaatopaikalle turhaan heitetyistä vaatteista. Myönnän ettei itselläni ole vielä tarpeeksi tietoa näistä asioista, vaikka kovasti yritänkin. Kuitenkin kaikki aloittaa jostain ja aina voi opetella uusia ympäristöystävällisempiä juttuja, vai mitä?


Nadjastrange