Saturday 17. February 2018

MITÄ JENGI TEKI ENNEN SOMEA?

Moni meistä viettää koko päivän ruudun ääressä. Jo herätyskellon soidessa jäädään selaamaan sosisaalisen median palveluita, samoin esimerkiksi meikatessa kuunnellaan puhelimella musiikkia ja aamupalalla luetaan päivän uutiset sanomalehden sijaan puhelimesta. Havahduin tällä viikolla siihen, että en nykyään paljoa muuta teekään kuin tuijotan erilaisia ruutuja. Aamu alkaa kännykällä, päivätyöt hoituvat tietokoneella, kotona kirjoitan blogipostausta läppäri sylissä, tai pahimmassa tapauksessa tuijotan koko illan erilaisia somepalveluita saamatta mitään aikaiseksi.

Instagramissa tulee samat kuvat vastaan (kiitos nykyiset algoritmit) ja muutenkin suurin osa nykyajan somesisällöstä tuntuu niin feikiltä. Sen tietää, ettei kukaan syö aamupalaansa niin, että jokainen myslinjyvä on millilleen aseteltu – tämä kaikki vaiva on nähty vain yhtä kuvaa varten. Ja se täydellinen kroppakin on useimmissa tapauksissa a) photoshopattu b) käynyt kirurgin veitsen alla c) tietyssä tarkkaan harkitussa luonnottomassa asennossa. Ja joistain kuvista voi jopa bongata kaikki edellämainitut. On hassua, miten me kaikki (ainakin toivottavasti) tiedostetaan se somemaailman muovisuus ja teennäisyys, mutta silti kadehditaan niitä muiden täydellisiä elämiä. (Oon nyt kolme kertaa kirjoittanut tohon eläimiä. Onneksi kaikki eläimet ovat ihan oikeasti täydellisiä :D)

Tästä hyvänä esimerkkinä toimikoon mun ystävä, jolla näytti elämä hymyilevän somen perusteella; oli matkoja, upeita työkuvioita ja juhlimista. Me ei oltu nähty kuukausiin, ja päätin laittaa tälle tyypille viestiä. Kyselin kuulumisia ja kerroin, että ainakin somen perusteella vaikuttaa menevän tosi hyvin. Kuitenkin paljastui, että totuus oli ihan toinen ja taustalla oli rankka elämänvaihe. Tämä tyyppi ei ollut mitenkään tarkoituksella halunnut luoda todellisuudesta poikkeavaa kuvaa someensa, mutta siltikään ulkopuolisella ei ollut mitään hajua siitä mitä oikeasti oli meneillään. Uskon, että harva meistä haluaa jakaa niitä huonoja hetkiään julkisesti kaikkien hämmästeltäviksi. Tosin juuri siinä se somemaailman huono puoli tuleekin esille.



Kuvista kiitokset Ninalle

Bloggaajana tulee monesti ihan hirveä riittämättömyyden tunne, kun ne omat takapihalla kiireessä kissankarvaisista vaatteista napatut kuvat eivät riitä. Nykyään pitäisi olla maailman parhaimman valokuvaajan ottamat kuvat, Pariisin muotiviikkojen asut ja RuPaul’s Drag Racen tasoiset meikit. Mutta koska ainakaan allekirjoittaneen elämä ei ole sitä, enkä rehellisesti sanottuna haluaisikaan sen olevan, niin sen kultaisen keskitien ja oman linjan noudattaminen tuntuu vaikealta. Siis varmaan jokatoinen viikko tuntuu siltä, että oon maailman paskin bloggaaja ja yleisesti huono ihminen, kun taas joka toinen viikko oon just hyvä sellaisena kuin olen.

Nyt ajatus lähti harhailemaan jo ihan muualle. Tämän koko löpinän pointtina oli se, että meikäläisen on kyllä pakko vähentää somessa vietettyä aikaa. Se täydellisesti siloteltujen kiiltokuvien selaaminen ei vaan tuo mitään oikeaa sisältöä ainakaan mun elämään. Eli tulevaisuudessa tarkoituksena olisi viettää vähemmän aikaa puhelin kädessä, ja enemmän aikaa oikeasta elämästä nauttiessa.


Mutta mitä ihmiset tekivät ennen sosiaalista mediaa?
Heittelivat leipiä? Rakensivat kaarnalaivoja ja käpylehmiä? Keskustelivat ihmisten kanssa livenä? Kuulostaa pelottavalta. Jospa aloittaisin oman somenvähennysprojektini niinkin yksinkertaisesti kuin lukemalla kirjoja. Siis hävettää ihan myöntää, mutta en edes muista milloin viimeksi olisin koskenutkaan kirjaan. Fyysisen kirjan lukeminen ennen nukkumaanmenoa on (kuulemma) paljon parempi vaihtoehto unen saannin kannalta kuin puhelimen selaaminen. Pitää vissiin laittaa testiin.

Olisko teillä mulle kirjasuosituksia? Tai jotain muita ideoita somettomiin hetkiin? Kissojen silittely, Aleksin pussailu, värityskirjat ja roller derby ovat jo päässeet to do -listalle.

Ps. Haluan kiittää teitä joka ikistä siitä, että ootte pysyneet mun matkassa – siis vaikka olenkin paska bloggaaja ja yleisesti huono ihminen. Se merkitsee paljon. 🖤


Sunday 11. February 2018

NÄISSÄ PIHISTÄN JA NÄIHIN PANOSTAN

Olen jo muutamaan otteeseen bongaillut bloggaajien pohdintoja siitä, mihin asioihin he panostavat, tai missä pihistävät. Kovinkaan monella meistä ei ole mahdollisuutta, tai välttämättä edes halua panostaa rahallisesti jokaiseen elämän osa-alueeseen, joten valintoja on pakko tehdä.

Oon pyöritellyt tätä postausaihetta päässäni jo parin viikon ajan. Ihan ensimmäinen ajatus oli, että pihistän nykyään ihan kaikessa. Mutta onko asia sittenkään niin yksinkertainen?

NÄIHIN PANOSTAN:

Tatuoinnit
On olemassa sanonta “Good tattoos ain’t cheap. Cheap tattoos ain’t good”. Ihan aina tatuoinnista haaveillessa tai sitä suunnitellessa kannattaa ottaa tämä huomioon. Monesti mullekin tulee kyselyitä siitä, että paljonko joku tietty tatuointi maksoi. Tatuoinneissa ei kannata mennä hinta edellä, sillä kyseessä on kuitenkin kuva, jota ei niin vaan pyyhitä pois. Tähän tulen panostamaan aina.

Astiat
Tässä asiassa olen tosi pinnallinen, mutta on se huomattavasti kivempaa syödä näteiltä lautasilta. Meidän kaapit pursuilevat Iittalaa, Marimekkoa ja Arabiaa. Suomalainen design miellyttää meidän molempien sisustussilmää, ja oon saanut Aleksistakin aivopestyä aikamoisen astianatsin.

Kengät ja laukut
Mulle laukkuihin panostaminen ei tarkoita sitä, että ostaisin monen tuhannen euron merkkilaukun. Vaan sitä, että ostan laadukkaan nahkalaukun joka kestää vuosikausia. Yksi laadukas nahkalaukku kestää kauemmin, kuin monta muovista tekonahkaista laukkua yhteensä. Ja nahkalaukun voi myös korjauttaa suutarilla. Heitetään mukaan vielä pihin muijan kirppisvinkki; kirppareilta voi tehdä huikeita ja laadukkaita laukkulöytöjä!

Samoin kengissä laatu korvaa määrän. Vielä muutama vuosi sitten ostelin vaikka mitä pilipalikenkiä ketjuliikkeistä. Nyt tajusin käyttäneeni koko syksyn aikana vain kahtia kenkiä; lenkkareita ja Dr. Martenseja. En ole kokenut tarvinneeni muita kenkiä, vaikka omistankin niitä edelleenkin ihan liikaa. Toisaalta ihan kaikesta ei voi tai kannata aina luopua. Esimerkiksi mulla ei ole mitään juhlakenkiä tällä hetkellä. Oon ihan pokkana kulkenut Martensit jalassa vaikka missä blogijuhlissa. Se voi olla statement, tai sitten se on laiskuutta :D Jokainen tulkitkoon asian haluamallaan tavalla. Ensi kesälle on kuitenkin tiedossa kahdet häät, joista toisissa saan kunnian toimia kaasona. Juhlavien korkokenkien ostaminen taitaa siis olla ihan ajankohtaista.

NÄISSÄ PIHISTÄN:

Vaatteet
Vaatekaapistani löytyy muutama kalliimpi vaate esimerkiksi Marimekolta ja R/H:lta, mutta pääsääntöisesti ostan tosi edullisia vaatteita. Nykyään tulee harvoin muutenkaan ostettua vaatteita, ja jos tulee, niin ne on useimmiten kirppikseltä. Näissä kuvissakin näkyvä 5€:n kirppislöytö voi olla mulle se uusi lempparivaate, joten koen, että on ihan turha ostella mitään kalliimpia rytkyjä. Eikä aina tarvitse todellakaan ostaa uutta.

Kosmetiikka
Mulla on tapana käyttää aina kaikki blogin kautta saatu kosmetiikka loppuun, ennen kuin ostan mitään uutta. Tietysti välillä voi olla esimerkiksi liian vaaleita meikkivoiteita tai hiustyypilleni sopimattomia hiustuotteita jotka lahjotan eteenpäin ystävilleni. Mutta esimerkiksi vaikka lemppari ripsiväri olisi loppu, niin käytän kaikki huushollin ripsarinjämät loppuun ennen uuden ostamista. Syynä tähän on pihiyden lisäksi ekologisuus.

Siltikään ihan kaikessa kosmetiikassa ei kannata pihistellä. Mulla esimerkiksi pääsi loppumaan tässä postauksessa esitelty meikkivoide, enkä ehtinyt pariin päivään kaupungille ostamaan uutta. Käytin sitten jotain kaappien kätköistä löytynyttä huonoa meikkivoidetta, joka kirjaimellisesti valui kasvoilta kun ulkona satoi niin paljon lunta. Siitä traumatisoituneena juoksin kauppaan ostamaan Smashboxin 38€:n luottomeikkivoiteeni.

Kampaamo- ja kauneuspalvelut
Kävin viimeksi kampaajalla toukokuussa 2017. Silloin otin hiuksiini suoristuskäsittelyn, ja nyt olisi taas pikkuhiljaa aika varata uutta aikaa, kuten näiden kuvien pörröisestä juurikasvusta huomaa. En vaan jostain syystä ole kovin kiinnostunut hiuksistani, kunhan ne ovat edes kohtalaisen suorat :D Nyt haaveilen polkkatukan leikkaamisesta, mutten tiedä että mille kampaajalle menisin, vai luotanko ystävään, joka kovasti haluaisi leikata mun hiukset. Tähän voisin ehkä käyttää samaa filosofiaa kuin tatuointien kanssa; mielummin siitä palvelusta maksaa ja saa ammattilaisen tekemän lopputuloksen. Mutta katsotaan mihin päädyn, eli uskallanko edes leikata hiuksiani haha.

Elän tällä hetkellä ilman ripsipidennyksiä. Tämä oli ensimmäinen asia josta luovuin kun mies jäi työttömäksi ja piti vähentää rahanmenoa. Ripsipidennykset ovat turha, mutta samalla jotenkin niin kiva pieni lisä ulkonäköön. Varmasti jossain vaiheessa palaan taas niihin, mutta nyt on ihan hyvä pitää jo omien ripsienkin takia taukoa.

Meillä jokaisella on ne omat mieltymyksensä ja tärkeysjärjestyksensä. Sun lista voi olla ihan erilainen kuin tää meikän lista. Mihin sä panostat ja missä pihistät?


Friday 02. February 2018

TUSSEILLA UUTTA ILMETTÄ SISUSTUKSEEN + arvonta!

Rakastan askertelua sekä erilaisten esineiden ja asioiden tuunaamista. Valitettavasti nykyään aika ei vaan millään riitä suurille projekteille. Siitä huolimatta tykkään aina välillä laittaa aivot narikkaan ja tehdä jotain kivaa. Sain kaupallisen yhteistyön myötä testiin Pilot Nordicin uudet Pintor-tussit, joilla voi tuunata ja koristella erilaisia asioita – vain mielikuvitus on rajana.

Pintor-tussit sopivat esimerkiksi muovin, puun, metallin, lasin, posliinin, paperin, kankaan yms tuunaamiseen. Näitä tusseja on yhteensä 24 erilaista, kahdella eri kärjen koolla vartustettuna. Värivaihtoehtoja on monia, perinteisten kirkkaiden värien lisäksi metallisävyjä ja pastellia.


Ihan ensimmäisenä laitoin tussit testiin tuunaamalla kaksi kukkaruukkua. Laskin, että meidän huushollissa on yhteensä 20 kasvia, mutta niistä lähes jokainen nököttää tylsässä valkoisessa ruukussa. Kuitenkin pienellä taiteilulla ja töhertelyllä saa helposti luotua vähän kodikkaamaan ja omaperäisemmän tunnelman. Nämä tussit ovat veden- ja valonkestäviä, joten tuunattua kukkaruukkua voi pitää hyvällä omallatunnolla esimerkiksi ikkunalaudalla ilman pelkoa värin haalistumisesta.

Tusseja on kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta meidän kotiin sopii parhaiten tylsä musta-valkoinen väritys. Taiteilin vapaalla kädellä ruukkuihin erilaisia kuvioita, ja tussi tarttui tosi kivasti. Tästä tuunauksesta ei mitään suurta ja monivaiheista DIY-ohjetta saa, sillä tussien käyttäminen on niin helppoa :D Tällä samalla idealla voi muuten tuunata myös esimerkiksi astioita. Tosin ne kannattaa laittaa vielä uuniin 160 asteeseen 50 minuutiksi, jolloin piirroksesta tulee myös tiskikoneen kestävä.



Ystäväni ihmetteli joskus, että miksi ihmeessä ihmiset ostavat aikuisten värityskirjoja?! No öö siksi, ettei ainakaan meikäläisen piirustustaidot riitä siihen, että tekisin jotain hienoa. Piirustusrepertuaariini kuuluu lähinnä geometriset kuviot, timantit, kissanpäät ja nurkka-auringot. Siitä johtuen omistankin ihan liian monta aikuisten värityskirjaa. No okei kolme. Ostin ne joskus kun teki mieli kuunnella rauhallista musiikkia ja väritellä menemään ilman sen suurempaa luomisen tuskaa. Pintor-tussit sopivat myös ihan normaaliin piirtämiseen ja värittämiseen kaikkien muiden pintojen lisäksi.

Näistä tusseista olisi ollut kovasti hyötyä muutama vuosi sitten, kun tein äidilleni äitienpäivälahjaksi tyynyliinan. Siinä luki jotain tyyliin “maailman paras äiti”. Tein mattoveitsellä kontaktimuoviin sapluunan ja läträsin kangasväreillä. Oli muuten aikamoinen operaatio! Pintor-tusseilla saa kaiken muun lisäksi taiteiltua myös kankaalle, ja ainakin oman kokemuksen perusteella huomattavasti helpommin kuin kangasväreillä. Kannattaa vaan muistaa silittää vielä lopuksi kankaan nurjalta puolelta, jolloin värit tarttuvat kunnolla ja kangas kestää konepesua.

Mun oli pakko päästä testaamaan kankaalle piirtämistä heti, ja sain luvan taiteilla mieheni salipaitaan jotain piristävää. Aleksi ei ehkä ihan tätä osannut odottaa, mutta olipahan ainakin yllättävä lopputulos! Ja voi apua, kun se innostui pullistelemaan kuvia varten :D

Jos lisävinkit ja inspiraatio kiinnostaa, niin käy ihmeessä kurkkaamassa @pilotnordic Instagramista. Pintor-tusseja myydään Suomalaisessa kirjakaupassa, ja (viikosta 16) huhtikuun puolivälistä lähtien myös Clas Ohlsonilla.

ARVONTA!

Mitä sä tuunaisit tai taiteilisit Pintor-tusseilla? Vastanneiden kesken arvotaan 3 tussipakettia. Arvonta päättyy 8.2. ja sen säännöt löytyvät täältä.